Kare Eskola
Yle
Urkuri Jan Lehtolan toimelias levytystahti on johdattanut hänet moneen outoon musiikkinurkkaukseen, mutta uusin levy on rohkein aikoihin. Pitkään jatkuneen periodi-intoilun myötä kuulijat ovat oppineet kavahtamaan urkujenuudistusliikkeen aikaansaamia kompromissiurkuja ja etenkin romanttisten Bach-sovitusten esittämistä niillä. Mutta kun Lehtola soittaa Max Regerin Bach-sovituksia Kuusankosken kirkon uruilla, sekin on tavallaan periodi-intoilua, tai ainakin esteettisesti perusteltua ja koherenttia musiikkia.
Reger sovitti Bachin cembaloteoksia uruille niin tyypillisen romanttisesti, että jo aikalaisia mietitytti, eivätkä sovitukset ole jääneet yleiseen käyttöön. Kaksinnukset, rekisteröintiohjeet, nyanssimerkinnät ja leikkaukset edustivat kuitenkin Mendelssohnin aloittamaa, kunniakasta sovitusperinnettä ja sopivat esitettäviksi Regerin arvostamilla uruilla, joissa barokkiurkujen kirkkaita värejä on muokattu tasaisen, jalon yleissoinnin suuntaan ja höystetty dynaamisella vaihtelulla.
Lehtola on löytänyt Kuusankosken kirkosta juuri tätä urkujenuudistusliikkeen estetiikkaa edustavan, alkuperäisenä säilyneen soittimen, jonka on suunnitellut Aarne Wegelius. Urut soivat kuten olettaa sopii: Muhkeaa sointia ja dynamiikkaa on paljon mutta rohkeita, erottelevia karaktäärejä vähemmän. Kokemuksellaan Lehtola kuitenkin saa Bachin isot toccatat rakennettua niin, että polyfonia erottuu muhkeuden keskellä, ja tokihan kunnon paisutukset aina piristävät kuuntelukokemusta.
Puhtaiden barokkiurkujen salaperäisiä, räikeitä tai intonaatioltaan erikoisia sointiyhdistelmiä ei ole tarjolla, joten pienemmät preludit jäävät hempeiksi tai suoremmin sanottuna munattomiksi. Parhaimmillaan musiikki kuitenkin virtaa lempeänvoimakkaana ja turvallisen tunteikkaana, ja ainakin minulle tulee kotoinen olo: Juuri tällaiselta hyvät urut Suomessa yleensä kuulostavat, kun niillä soitetaan Bachia. Jako terävästi karakterisoituihin barokkiurkuihin ja muhkeisiin orkesteriurkuihin on olemassa lähinnä äänitteillä ja konserteissa. Lehtola osoittaa, että urkujenuudistusliikkeen ja romanttisten barokkisovitusten epätyylinmukaista synteesiäkin kelpaa kuunnella, kun se toteutetaan tyylinmukaisesti.
J.S. Bach (sov. Max Reger): Toccatoja sekä preludeja ja fuugia. - Jan Lehtola, Kuusankosken kirkon urut. (Pilfink, JJVCD-235)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 3.3.2022.
