Hyppää pääsisältöön

Carita Holmströmin täyteläinen melodiikka kantaa

Carita Holmström on monipuolinen muusikko: 70-luvulta alkaen hänet on tunnettu laulaja-lauluntekijänä, joka pääsi Euroviisuihinkin; 80-luvulta alkaen hän toimi Sibelius-Akatemiassa pianonsoiton lehtorina; ja koko ajan hän on säveltänyt paljon musiikkia eri yhteyksiin, myös niin sanottua konserttimusiikkia. Pilfink-yhtiö on nyt tehnyt hienon kulttuurityön julkaisemalla levyllisen Holmströmin kamarimusiikkia. Luontevan melodinen, pakottomasti virtaileva musiikki täydentää kuvaa siitä, mitä suomalainen taidemusiikki on ollut ja voi olla.

Hidden Stories - Chamber Music by Carita Holmström
Hidden Stories - Chamber Music by Carita Holmström Uudet levyt

Levy on koottu pääasiassa Yleisradion kantanauhoituksista. Three interludes jousitriolle ja marimballe rakentuu vaikuttavista mutta hellistä karaktäärikappaleista, joiden täyteläinen melodiikka yhdistyy kevyeen yleistunnelmaan. Livets namn sopraanolle, harpulle ja sellolle on absoluuttisempaa tunnelmamusiikkia. Jousikvartetto Catacombs suuntaa pimeydestä päättäväisesti valoa kohti, ja sointublokit, perkussioefektit ja viiltävät dissonanssit todistavat työkalupakin laajuudesta. Ehdottomasti omaleimaisin teos on radiomonodraama Touring musician fagotille ja kertojalle - eriskummallinen yhdistelmä tempaa mukaansa lempeällä, koskettavalla huumorilla. Levyä varten äänitetty pianoduo Tauluja näyttelyssä on pienimuotoisia mutta kirkkaita kuvaelmia.

Joskus minun on työläs kuunnella oman aikamme musiikkia, joka käyttää perinteisiä ilmaisukeinoja, mutta Holmströmin musiikin parissa tunti vierähti kevyesti ja koskettavasti. Hänen vahva, Suomen oloissa jopa ainutlaatuinen melodiikkansa kantaa, ja ilmaisun hienovireisyys ja moni-ilmeisyys ankkuroivat musiikin oman aikamme taiteeseen. Holmströmin sävelkielessä ei ole jälkeäkään karusta minimalismista tai makeasta mystiikasta. Levyn jälkeen olo on raikas: ai tällaistakin on aikamme suomalainen kamarimusiikki!

Äänikuvallisesti kantanauhat sopivat ihmeen hyvin yhteen ja kokonaisuus palvelee musiikin sointuisuutta. Meta4:n esittämän jousikvarteton loppupuolelle jään kaipaamaan tuotannollista tarkkuutta, mutta muuten esityksiä kelpaa kuunnella.

"Hidden Stories", Carita Holmströmin kamarimusiikkia. - Trio Tapiola, Meta4-kvartetti ym. (Pilfink, JJVCD-241)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 17.3.2022.

  • Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

    Levyarvostelu

    Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

  • Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

    Levyarvostelu

    Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

  • Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

    Levyarvostelu

    Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

  • Onko Martinaitytėn sointipintaminimalismi saanut sokerikuorrutuksen?

    Levyarvostelu

    Viime vuonna lumouduin taas yhdestä levy-yhtiö Ondinen poimimasta baltialaisesta säveltäjästä. Žibuoklė Martinaitytėn orkesteriteosten hitaat, plastiset ja sointipintavetoiset prosessit tuntuivat raikkailta ja mielekkäiltä siinä trendikkäässä musiikkivirrassa, jota kutsun diatoniseksi mystiseksi minimalismiksi. Nyt Ondine on julkaissut seuraavan annoksen tätä amerikkalaistunutta liettualaissäveltäjää, ja kun sinfoniaorkesteri on typistynyt jousiksi, rikkaat sointipinnat ovat paikoin typistyneet sokerikuorrutukseksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua