Perhe oman onnensa nojassa: Käsikirjoitus

Janne: Meillä on ovet lukossa, koska tyttö lähtee vähän väliä… Yrittää lähteä pakkaseen t-paitasillaan ja shortseilla. Joskus on menossa Särkänniemeen tai milloin minnekin.

Jannen kahden kehitysvammaisen tyttären avustajapalvelut loppuivat kuin seinään viime syksynä. Nyt perhe on lähes kotinsa vanki, sillä yksi aikuinen ei riitä.

Janne: Pesuainetta syötiin yhteen aikaan. Fairyä kaivettiin pois suusta. Tämmöisen ihmisen elossapitäminen on täyspäiväistä työtä.

Janne epäilee syyn olevan, että hän ei ole suostunut avustajien työnantajaksi. Malli olisi kunnalle edullinen.

MOT: Voiks kunta pakottaa ihmisen työnantajaksi?

Tapio Räty, esittelijäneuvos, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia: No käytännössä nyt voi. Eli jos ne vaihtoehdot on niin, että ota tai jätä.

MOT: Perhe oman onnensa nojassa

Janne: Anteeks!
Ohikulkija kaupassa: Ei mitään, ei haittaa.

Tämän jyväskyläläisperheen elämä kääntyi ylösalaisin viime syksynä.

Isä Jannen lisäksi perheeseen kuuluvat, äiti Riia, isoveli Eemil sekä 10- ja 14-vuotiaat tyttäret Ilona ja Mimosa.

Janne: Kumpikin tytöistä on elämäniloisia, tosi uteliaita ja haluu oppia kaikkea uutta. Että ovat silleen todella aitoja ihmisiä, estottomiakin, mistä tulee sitten myöskin omat haasteensa. Ja sitten heillä on tota autismia ja kehitysvamma. Kommunikointi on erittäin hankalaa.

Tytöt eivät puhu juuri ollenkaan ja kumpikin vaatii jatkuvasti aikuisen valvontaa. Mimosa on kaksikosta rauhallisempi.

Janne: Mimosalla on vähän parempi vaarantaju, mutta Mimosa taas alkaa näkymään nää maneerit ja jumit, eli ne hyvin pitkälle rajaa Mimosan elämää.

Janne: Autistinen lapsi luo varmaan luo tietyllä tavalla järjestystä luomalla rutiineita. Mitä stressaantuneempi on, sitä tiukemmin niissä pysytään kiinni. Tavallaan haetaan turvaa, mutta samalla se on erittäin raskasta.

Mimosa nukkuu ja viettää kaiken lähes kaiken aikansa patjalla ulko-oven edessä.

Eemil: Ilona on siellä vähä housut kintussa.
Janne: Hei Ilona, ei!
Ilona: (naurua)

Pikkusisko Ilona on Mimosaa vilkkaampi. Vaarantaju puuttuu täysin.

Janne: Pesuainetta syötiin yhteen aikaan. Fairyä kaivettiin pois suusta, sitä vaahtoa syötiin ja sitä haluttiin lisää. Sepeliä, vaahtomuovia, styroksipalloja, tikkarin tikkua… Tämmöisen ihmisen elossapitäminen on niinku täyspäiväistä työtä.

Janne: Erikoiset on sapuskat. Ei siitä minnee pääse.

Janne: Meillä on ovet lukossa, koska tyttö lähtee vähän väliä…yrittää lähteä pakkaseen t-paitasillaan ja shortseilla. Joskus on menossa Särkänniemeen ja milloin mihinkäkin. Ei aina kerro edes mihin on lähössä. On tullut hengenvaarallisia tilanteita.

Sekä kaupungin että lääkärin kanta on, että yksi ihminen ei riitä pitämään huolta tytöistä, vaan molemmilla on oltava oma aikuinen avustamassa.

Siksi perhe on saanut kaupungilta runsaasti erilaisia avustajapalveluita.

Viime syyskuussa kaupungin tarjoama apu kuitenkin tyssäsi kuin seinään.

Yhtäkkiä kukaan ei enää tullutkaan kotiin auttamaan lasten kanssa.

Janne: Syö lusikalla kuitenkin. Näytä et sä osaat syödä. No mikäs tuli? Mikäs tuli hätä sitte?

Vammaispalvelut ovat perusoikeus, joita ihmisen tulisi saada tarpeensa mukaan.

Tärkeä osa palveluvalikoimaa ovat avustajat. Heidän apunsa on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät selviydy arjesta yksin. Sellaisille, kuten Ilona ja Mimosa.

Virkamiehet päättävät, miten usein avustaja on käytettävissä.

Suomessa avustajan voi saada neljällä eri tavalla:

Kunta voi järjestää palvelun itse. Tämä vaihtoehto on joukon kallein ja siksi useimmiten teoreettinen.
Kunta voi ostaa palvelut ulkopuolelta.
Se voi myöntää palvelusetelin, jolla avuntarvitsija voi itse ostaa palvelut.
Tai sitten avuntarvitsija voi ryhtyä työnantajaksi. Tämä on vaihtoehdoista kunnalle edullisin.

Lakimies Tapio Räty on Suomen johtavia vammaispalvelulainsäädännön asiantuntijoita.

Tapio Räty, esittelijäneuvos, eduskunnan oikeusasiamies: Kuntien järjestämistavat on puutteellisia. Ne ei oo sellaisia niin kuin lainsäädäntö edellyttää. Kunnilla ei ole kaikilla käytössä ostopalvelumallia. Ja siinä tosiasiassa sitten pakotetaan tää vammainen henkilö toimimaan työnantajana. Ja niin kuin kaikki tietää tai voi arvata ainakin, että se työnantajamalli edellyttää aikamoista tietämystä ja duunin tekoa, jotta sä selviydyt niistä niistä työnantajalle kuuluvista lakisääteisistä tehtävistä. Ei kaikilla ole kykyä, ei esimerkiksi mulla olis välttämättä kykyä toimia työnantajana.

Vastuu esimerkiksi työoikeudellisista asioista, palkanmaksusta ja työturvallisuudesta siirtyy työnantajalle. Kunnan tulisi avustaa urakassa, mutta käytännössä tuki on vaihtelevaa.

Aluehallintoviraston tehtävä on valvoa, että kunnat järjestävät vammaispalvelunsa lain mukaan. Ylitarkastaja Emmi Häyrynen näkee työnantajan vastuun ongelmallisena.

Emmi Häyrynen, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen avi: On ehkä vähän erikoista, että sosiaalihuollon palvelu järjestetään tämmöisellä tavalla, johon liittyy niin paljon kuitenkin niin kuin lainsäädäntöä ja juridiikkaa.

Koska malli on halpa, kunnat tuputtavat sen käyttöä. Kaikissa kunnissa ei välttämättä ole vaihtoehtoa tarjolla lainkaan.

MOT: Onks se vaan talouskysymys?
Räty: On ja ja just tästä on kysymys. Eli kun se työnantajamalli on huomattavasti halvempi ja sä pääset ikään kuin ulkoistamaan sille vammaiselle henkilölle, että hoida kaikki, tossa fyrkka. Siinä on kysymys säästöstä.

Tuotettiin palvelut sitten miten tahansa, vastuu niistä on aina kunnalla. Sitä ei voi ulkoistaa.

Mutta lain mukaan kunnalla on oikeus päättää millä tavalla palvelut järjestetään.

Epämieluisaan päätökseen voi aina yrittää saada muutosta esimerkiksi hallinto-oikeudessa. Tämä on kuitenkin työläs tie.

Janne: Huomenta, herätys. Päiväunet ohi.
Janne: Tulikos sulla läksyä tänään?

Jannen perheen tapaus näyttää olevan selkeästi vastoin lakia.

Kunta on tehnyt päätöksen myöntää tytöille avustajapalveluita viikoittain kymmenien tuntien edestä. Tällöin on kunnan vastuulla myös järjestää ne.

Avustajatunneista on kuitenkin toteutunut vain murto-osa.

Janne: Elokuun kahestoista päivä. Se oli viiminen päivä ku meillä oli hoitajia.

MOT laski, että perheeltä on tämän jutun julkaisuun mennessä voinut jäädä saamatta jopa puolentoista tuhannen tunnin edestä palveluita.

Janne: Meillä oli niin kuin rinki, koostui opiskelijoista niin kuin pääsääntöisesti on koostunut näiden vuosien aikana. Ja kunta oli sit päättänyt yhtäkkiä, että opiskelijat ei kelpaa vaan lähihoitajat. Lähihoitajaa ei ole löytynyt ja niitä on etsitty monta kuukautta, että se niin kuin periaatteessa on niin kuin jonkinlainen sopimus olemassa, mutta niitä tekijöitä ei löydy enää.

Janne: Tässä työssä ei ole mitään sellaista mikä vaatisi varsinaisesti lähihoitajan vaatimusta. Että se mikä mua tässä hämmästyttää, on tosi paljon se, että on parempi asiakkaan on parempi olla ilman palveluita kuin että otetaan se niin kuin esimerkiksi niin sanotusti epäpäteviä työntekijöitä

Kun kaupunki kiristi avustajien kelpoisuusehtoja, vuosikausia kasassa ollut hoitorinki hajosi.

Janne: Vaimo päätyi sitten sairaalahoitoon, kun meiltä loppui palvelut, että se oli niin kuin iso vaikutus. Ja sitten koko tää niin kuin homma kaatui mun niskaan

Lasten äiti Riia ei vieläkään ole palannut kotiin. Siksi häntä ei tässä ohjelmassa nähdä. Ohjelmanteolla on kuitenkin perheen molempien aikuisten suostumus.

Ilona ja Mimosa eivät voi omaa suostumustaan antaa. Suojelemme heitä käyttämällä perheen jäsenistä ainoastaan etunimiä.

Janne: Mä oon tehnyt niin kun nonstoppina ympärivuorokautisena tätä hommaa. Jos tytöt valvoo yöllä, minä valvon myöskin. Onneksi on koulu ja iltapäivätoimintaa, koska se on ainut mahdollisuus sitten levätä ja sitten se pieni aika, mikä mulle jää sitten arkisin, ehkä käyn kaupassa ja hoidan pakollisia juttuja. Ja sitten en oo niin kuin tavannut luonnollisesti enää ihmisiä. Tässä on niin kuin kaikki katki, ihmissuhteet, opiskelut. Mä koen suurta epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä meitä kaikkia kohtaan. Meillä kaikilla olis tarvetta tehdä asioita toisin. Mä yritän parhaani mukaan vaan pitää sakin elossa ja rajoittaa toimintaa.

Tyttöjen isoveljestä, kuusitoistavuotiaasta Eemilistä on tullut tilanteessa sijaiskärsijä.

MOT: Kun sä tavallaan joudut oleen vähä niinku hoitoapuna aika usein, niin minkälaista se on? Omille siskoille?

Eemil: No kyllähän siihen tottuu, mut ei se oo tarkotuksenmukaista, eikä se ois mitenkään mun tehtävä.

Muun muassa lukion arvosanat ovat pudonneet, koska isä ei ehdi auttaa isoveljeä ja äiti ei ole paikalla.

Eemil on tehnyt asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

MOT: Millä tavoin tää tilanne on vaikuttanu sun käsitykseen siitä, et miten tässä maassa asiat järjestyy?

Eemil: No tietysti niinkun melkein koko ikäni välillä ollu näitä vammaispalvelujuttuja. Että tietyissä asioissa tää valtio toimii ja joissakin tää ei toimi. Tää toimii vähän surkeestikki. Mutta kaikessa on omat hyvät puolensa.

MOT: Löydätsä täst tilanteesta jotain plussapuolia?

Eemil: No ei hirveesti. Kyllä tässä tietysti oppii semmosta että jos sattuu vastoinkäymisiä myöhemmässä elämässä, niin sitte osaa käsitellä niitä ehkä paremmin.

Koska oikeusasiamies käsittelee tapausta, Tapio Räty ei voi ottaa siihen kantaa.

Yleisellä tasolla Räty sanoo, että jos palveluista on tehty päätös, ne on myös saatava.

Tapio Räty: No eihän se niin voi olla, ei millään voi olla, että jos sulle on myönnetty se palvelu, niin sehän on järjestettävä, ett sun pitää sun pitää saada se.

Emmi Häyrynen: Vaikka puhutaan henkilöstöpulasta ja rekrytointivaikeuksista, niin ne eivät voi olla syynä siihen, että asiakas ei saa tosiasiallisesti sitä hänelle myönnettyä palvelua.

Räty: Jos tällainen tilanne sit tuliskin, että ett sitä palvelua siitä päätöksestä huolimatta ei voida järjestää, niin kunnan pitäisi miettiä, että mistä se johtuu. Johtuuks se esimerkiksi mahdollisesti sen korvauksen ett se korvaus on alimitoitettu.

Palataanpa vielä takaisin työnantajamalliin. Sillähän tarkoitettiin tilannetta, jossa vammainen tai tämän omainen toimii avustajan pomona.

Jyväskylä on yrittänyt saada Jannea ja Riiaa työnantajiksi. Hän kuvailee toimintaa kiristykseksi.

MOT: Millä tavoin teitä on yritetty tähän rooliin saada?
Janne: No on sanottu, että saamme pitää vanhat työntekijät jos ryhdymme työnantajamalliin, että sitä oli tossa syksyn aikana ikään kuin painostettiin. Että mulle tuli mieleen, että ikään kuin tää olis annettu romahtaa ja ikään kuin ratkaisuksi siihen ne haluais tarjota halvempaa ja heille riskittömämpää vaihtoehtoo.

MOT: Voiks kunta pakottaa ihmisen työnantajaksi?
Tapio Räty: No käytännössä nyt voi. Eli jos ne vaihtoehdot on niin, että ota tai jätä.

Jyväskyläläinen Eveliina Huhta-aho on joutunut kokemaan, mitä työnantajaksi ryhtymisestä voi seurata.

Sari Jalava, Eveliinan äiti: Moi Essu!
Eveliina Huhta-aho: Moi
Sari: Terve, mitäs kuuluu? Onko kukaan soitellu?
Eveliina: Eipä oo.

Kehitysvammainen Huhta-aho on toiminut työnantajana useamman vuoden ajan.

Eveliina: Siinä on puolensa ja puolensa. Saa valita itte omat avustajansa. Kukaan ei laita sulle työaikoja. Siinä on sitte vapauden mahdollisuuskin aika suuri.

Viime syksynä Huhta-aho sai epätoivotun vieraan - haastemiehen.

Eveliina: Yhtäkkiä joku soittaa ovikelloo ja sano että tota entine avustaja on tehny…
Sari: Kantelun.
Eveliina: Kantelun.
Eveliina: Sithän mä menin ihan paniikkiin, et mitä mun pitää tehä.

Entinen avustaja oli sitä mieltä, että Huhta-Aho oli irtisanonut hänet lain vastaisella tavalla.

Huhta-ahon mukaan kaupunki ei ole tarjonnut riittävää apua työnantajana selviämisessä.

Eveliina: Kyllä mä olin aika järkyttyny. Kun aikasemmin vammaispalvelulta kyselin vähän apua ja että miten työsopimus kirjoitetaan, ni ei sieltä saanu mitään ohjeistusta. Ne vain että…
Sari: Kyllä te osaatte.
Eveliina: Kyllä te osaatte. Ei oikeen… Kaupunki on aika välinpitämätön.
Sari: Mutta tosiasiahan on, että ethän sä osaa. Eveliinalla on hahmotuksessa niin isoja ongelmia, että kaikki kirjaimet menee sekaisin.

Ongelmia on ollut pitkin matkaa. Huhta-aho on jo kerran aiemmin joutunut korvaamaan toiselle avustajalleen työriidan kustannuksia.

Nyt avustaja vaati Huhta-aholta kymmenen kuukauden palkkaa. Se tarkoittaa noin 12 000 euroa plus viivästyskorkoja.

Huhta-aho kertoi oikeudelle, että kaupunki on velvoittanut hänet rooliin, josta hän ei selviydy.

Grafiikka kuvan päälle:
“Hän ei ole terveytensä vuoksi kykenevä hoitamaan työnantajan velvoitteita, vaan kaupunki on tähän hänet velvoittanut.”

Tämä ei auttanut. Käräjäoikeus tuomitsi Huhta-Ahon maksamaan koko summan. Päälle tuli parin tonnin lasku avustajan asianajokustannuksista.

Sari: Eihän me sitä tulla koskaan maksamaan. Et sää sitä pysty maksamaan. Sä oot eläkkeellä.

Eveliina: Enkä maksakaan.

Sari: Ikävää, kun on kuitenki avuttomasta ihmisestä kysymys, niin miten joillakin on häpyä.

Kaupunki pesi Huhta-Ahon tapauksesta kätensä.

Grafiikka kuvan päälle:
“Jyväskylän kaupungilla ei ole asiaan liittyen lausuttavaa. Työnantaja on itse hoitanut työnantajuuteen liittyviä vastuitaan ja velvollisuuksiaan.”

Tapaus ei kuitenkaan vielä ole selvä, sillä Huhta-Aho on vaatinut asian uutta käsittelyä.

MOT on keskustellut useiden viranomaisia, järjestöjä ja kehitysvammaisten omaisia edustavien henkilöiden kanssa. Jyväskylä saa kritiikkiä laajasti.

Kaupungin kuvaillaan vetävän vammaispalveluissa tiukkaa linjaa ja panttaavan tietoa taloussäästöjen toivossa.

Osa haastatelluista jopa epäilee, että Jyväskylä tekisi tahallaan lainvastaisia päätöksiä luottaen siihen, että moni ei jaksa viedä niitä hallinto-oikeuteen.

MOT tutki väitteen todenperäisyyttä. Jyväskylän vammaispalvelupäätöksiä käsitellään pääasiassa Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa. Selvitimme, miten suuri osa Jyväskylän tekemistä päätöksistä muuttuu hallinto-oikeudessa ja vertasimme tätä muihin kuntiin.

Vuosien 2016 ja 2021 välisenä aikana peräti 39% Jyväskylän kaupungin päätöksistä joko muutettiin tai palautettiin Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

Muiden kuntien päätöksiä muutettiin huomattavasti vähemmän.

Tapio Räty: Se on karmaiseva prosentti, ihan karmaiseva. Että 25 prosenttiakin on niin kuin todella iso määrä.

Jyväskylän johtava sosiaalityöntekijä Juho Suortti ei salassapitovelvollisuuden vuoksi voi ottaa kantaa kumpaankaan tässä jutussa käsiteltyyn tapaukseen.

Suortin mukaan kaupunki avustaa työnantajiksi ryhtyviä monin eri tavoin, muun muassa työsopimuksiin ja palkanmaksuun liittyvissä asioissa.

Painostaako Jyväskylä ihmisiä työnantajiksi?

Juho Suortti, johtava sosiaalityöntekijä, Jyväskylä: On vaikea tunnistaa, että tällaista toimintaa ois kaupungin toimesta harjoitettu.

Suortti kiistää, että kaupunki panttaisi palveluita taloussäästöjen toivossa.

Suortti: Subjektiivisen oikeuden piirissä olevat palvelut tulee järjestää, on kunnalla rahaa tai ei.

MOT: Tää väite, että tehdään tahallaan sellaisia palvelupäätöksiä, joiden tiedetään kaatuvan hallinto-oikeudessa, jos joku ne siellä haastaa. Mitä tähän väitteeseen vastaat?

Suortti: Aika raskas syytös. Tämmöinen toimintahan ois lainvastaista. Tietenkin kun toimin viranhaltijana Jyväskylän kaupungin vammaispalveluissa, niin en voi kyllä millään tavalla tämmöistä väitettä allekirjoittaa.

Entä mitä Suortti ajattelee siitä, että suuri osa kaupungin päätöksistä ei ole mennyt läpi hallinto-oikeudessa?

Suortti: Täytyy sanoa, et mä oon aika yllättynyt osta luvusta. Se ei kyllä vastaa omaa käsitystä tilanteesta.

Miten on mahdollista, että jos palvelut kerran on myönnetty, niitä ei siitä huolimatta saa, kuten perheen tapauksessa on käynyt.

Suortti: En osaa sanoa mitkä syyt on tällaseen tilanteeseen johtaneet, mutta kyllä me pystymme palvelut asiakkaillemme tällä hetkellä järjestämään, vaikka lähihoitajien saatavuus on kotipalvelutuottajilla ollu hyvin vaikea jo pitkän aikaa ja vaikeutunu vuosien mittaan.

Miksi Jyväskylä on sitten kiristänyt kotiin annettavan avun koulutusvaatimuksia, jos lähihoitajista on pulaa? Laki ei velvoita hoitoavustajilta tutkintoa.

Suortti: Se on totta, että erityishuoltolaissa ei ole tälle käytettävälle henkilöstölle määrityksiä, että ketkä saa tällaista palvelua tuottaa. Nyt tietyllä tapaa vaan ollaan yhdenmukaisettu näitä palvelutuotantoon käytettävän henkilöstön koulutusvaatimuksia ja sillä tavalla myöskin parannettu tätä palvelun laatua

MOT: Onko se palvelun laadun parantamista, että sen jälkeen palvelua ei enää ole?

Suortti: Niin... Yksittäisiin tilanteisiin en pysty kommentoimaan, mutta yleisesti ottaen siitä ei kyllä ole aiheutunut meidän asiakasperheille vaikeuksia

Jannen perhettä koskevia päätöksiä on käsitelty myös aluehallintovirastossa.

MOT: Miksi avi ei tähän asiaan puutu?

Emmi Häyrynen: No tähän mennessä meille ei ole tullut tästä yhteydenottoja valvonnan näkökulmasta. Että ehkä tämän keskustelun jälkeen on sitten vähän syytä selvittää asiaa.

Häyrysen mukaan avin valvonnassa ei ole mahdollisuutta alkaa hoitaa yksittäisen kansalaisen asioita.

Emmi Häyrynen: Meille tulee yksittäisten kansalaisten yhteydenottoja, joissa monesti taustalla on tyytymättömyys siihen kunnan toimintaan tai tai tyytymättömyys palvelupäätöksen sisältöön. Ja sitten kun me joudutaan kansalaiselle vastaamaan, että meillä ei ole mahdollisuutta puuttua yksittäisen henkilön päätökseen, niin monesti henkilöt on tosi tai ihmiset on tosi pettyneitä.

Jannen perheen tapauksessa Jyväskylän kaupunki on epäonnistunut lakisääteisten palveluiden tuottamisessa.

Perheen lapsilla pitäisi olla aina molemmilla yksi aikuinen lähettyvillä. Käytännössä tämä ei ole toteutunut seitsemään ja puoleen kuukauteen kuin hetkittäin.

Kyse ei ole siitä, että tapauksesta ei olisi tietoa. Asiaa on pyritty selvittämään muun muassa useissa kokouksissa, joissa on ollut läsnä laaja kaarti kaupungin virkamiehiä.

Tilanne ei kuitenkaan ole juuri parantunut.

Koko perhe kärsii. Ilonan ja Mimosan tapauksessa se tarkoittaa tietynlaista taantumista.

Janne: No alku oli tosi vaikeeta. Tytöille ei oikeastaan millään tavalla voinu varoittaa tai kertoa tai selittää, ett ne tutut ihmiset, jotka meillä on pyörinyt, että ne eivät palaa. Ilonan täytyy olla koko ajan liikkeessä, se ulkoilu on ollut erittäin tärkeetä Ilonalla, se loppui. Se tarkoitti sitten, että täällä asunnossa vaelleltiin ja ruvettiin kehittään sitten tosi niin kuin hankalaa toimintaa, vaarallistakin. Mimosa on kattonu kalenterista hoitajien vanhoja listoja ja kysellyt hoitajia. Selkeesti niin kuin mietityttää, että mihin ne tota niin kuin hävis. Ja siinä oli semmoista ahdistuneisuutta Mimosalla kyllä selkeesti. Että siinä itse asiassa kävi ambulanssikin täällä ja poliisiakin tarvittiin välillä, että se otti koville Mimosalle tää muutos

MOT: Onks tytöt turvassa nyt kotona?

Janne: Ne on nyt turvassa niin kauan ku mä oon kunnossa.

Tällä hetkellä tilanteen ratkaisu ei ole näköpiirissä, mutta Janne ei aio katkeroitua tai luovuttaa.

MOT: Miks te ette halua laittaa tyttöjä laitokseen tai johonkin pois kotoa?

Janne: No kai mä ajattelen kuitenkin tyttöjen parasta tässä. Mä näen että ne viihtyy kotona ja rakastaa elämää. Mä uskon, että olis aika traumaattinen kokemus siirtyä pois perheestä ja tutuista kuvioista. Mä itte näen, että se on enemmänkin menolippu sitten.

Janne toivoo, että perhe pääsisi taas perusarkeen kiinni.

Janne: Ehkä olis kiva joskus käydä ulkomaillaki ja tarjota Eemilillekin mahdollisuus matkustaa ja näin pois päin. Meidän ainoat matkustelut on olleet Kelan kursseja.

Janne: Mut niin sitä ihminen sopeutuu ihmeellisiin olosuhteisiin. Se mikä tästä tekee juuri poikkeuksellisen, että näin ei tarttis mun mielestä olla.

Grafiikka tekstin päälle:
Perheen äiti on palannut kotiin ohjelman valmistumisen jälkeen. Perhe ei vieläkään saa myönnettyjä avustajapalveluita.