Hyppää pääsisältöön

Hienostunut selloriemu kantaa barokista tähän kevääseen

Tänä keväänä, kun aurinko on paistanut hellittämättä itähelsinkiläisen kerrostalon ikkunaan ja vaikeuttanut työntekoa, olen kuunnellut voimamusiikkina Bononcinin veljesten sellosonaatteja 1600-luvun lopusta. Barokkisellisti Marco Ceccaton ja Accademia Ottobonin uudella levyllä on valoa kuin kevätpäivässä, mutta hienostuneisuus, yllätykset ja häilyvä liike himmentävät musiikista liian räikeyden.

Bononcini: Cello Sonatas / Marco Ceccato
Bononcini: Cello Sonatas / Marco Ceccato Uudet levyt

Giovanni Bononcini oli italialaissyntyinen sellisti ja säveltäjä, joka suuruuden päivinään haastoi Lontoon oopperamarkkinoilla itsensä Händelin, mutta taantui ynnämuuksi. Hänen pikkuveljensä Antonio Maria oli myös sellisti ja säveltäjä ja teki vähemmän räiskyvän mutta tasaisemman uran ympäri Euroopan hoveja. Bononcinien kotoisessa sellomusiikissa yhdistyy paljon mistä pidän: lämpöä Välimereltä, räiskyvviä riffejä Italiasta, eleganssia Ranskasta ja luontevaa soittimellisuutta harjoituskopista.

Marco Ceccato selvästi nauttii, kun musiikki kerrankin istuu barokkisellolle. Hengenheimolaisuus välittyy kirkkaana vuosisatojen yli, kun Ceccato tempautuu musiikin vietäväksi, olipa kyseessä hitaiden osien hellä koristeellisuus tai nopeiden osien leppoisa humppa. Accademia Ottobonin komppiryhmä myötäilee solistia notkeasti ja vapaasti, mutta äityy tarvittaessa kunnon rämpytykseen.

Bononcinien sonaateissa muoto ei ole vakiintunut, mutta sitä enemmän on tilaa äkkikäänteille, kontrasteille ja mielikuvitukselle. Yleensä barokkisonaattien kokoelmat lakkaavat vartin jälkeen kiinnostamasta, mutta Bononcinien sävelkynistä on riittänyt yllätyksiä koko tunnin ajaksi.

Siksipä luulen, että tämä levy kelpaisi kevään voimamusiikiksi muillekin kuin minulle.

Giovanni Bononcini ja Antonio Maria Bononcini: Sellosonaatteja. - Marco Ceccato, sello, ja Accademia Ottoboni. (Alpha, ALPHA826)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 28.4.2022.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua