Hyppää pääsisältöön

Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

Timo Alakotila: Mandolin Concerto / Petri Hakala
Timo Alakotila: Mandolin Concerto / Petri Hakala Uudet levyt

Mandoliinikonsertto noudattelee Alakotilan tyyliä. Rytmi ja harmonia identifioituvat nykykansanmusiikin progressiiviseen päähän, mutta muoto on perinteisen kolmiosainen. Toteutus on akustinen, joten mandoliinin kaveriksi riittää jousikvartetti, ja mukana on kitara tarpeellisena mutta sopivan hillittynä rytmicontinuona. Läpisävelletty, yksityiskohtainen ja rikas satsi jättää solistille hieman improvisaatiotilaa, mutta taidemusiikkiin suuntautuneet mandoliininsoittajat selviytyisivät soolostemmasta yhtä lailla.

Alakotilan sävelkielen ilmavuus, raikkaus ja valo piristäisivät mitä tahansa orkesterikonserttia, ja mandoliinikonserttoon tuntuu välittyneen myös vanhojen soittokavereiden erityinen lämpö. Itsenäisenä teoksena konsertossa on silti haasteensa. Mandoliinin nopeasti sammuvasta soinnista ei hitaassa osassa rakennu kovinkaan pitkiä linjoja, mikä tuo sen liian lähelle muiden osien rytmistä tonttia. Samoin kolmannen osan reipas svengi tuntuu jatkuvasti pyrkivän kohti turvallista keskitempoa. Konserton jälkeen kuullaan neljä pienempää kappaletta Alakotilan aiemmasta tuotannosta. Vaihtelevat kokoonpanot, vapaammat soolot ja kirkkaat karaktäärit saavat levyn tunnelman asettumaan täyteläiseksi ja pakottomaksi.

Petri Hakalan mandoliininsoitto ei jätä kysyttävää: niin vahva on hänen svenginsä ja taiminsa, että kiperätkin tikutukset kulkevat aina suoraan kuulijalle. Siiri Virkkalan kirkas viulismi ja Roger Tallrothin kitara kannattelevat kvartettia, ja Esko Järvelän vuoro koittaa pikkukappaleiden maukkaissa sooloissa.

Eli siitä vaan kaikki Suomen pienet kamariorkesterit ja kvartetit - tässäpä teille levyllinen taatusti yleisöönmeneviä, keväisen raikkaita ohjelmistoideoita, eikä solistia tarvitse kaukaa etsiä.

Timo Alakotila: Mandoliinikonsertto; Eeden; Polska teoksesta Concerto grosso; Green score; Matka. - Petri Hakala, mandoliini, ja yhtye. (Åkerö Records, ÅKERÖCD023)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 26.5.2022.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua