Kare Eskola
Yle
Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.
Piazzollan kaksoiskonserttoa kitaralle ja bandoneonille esitetään yllättävän harvoin, kun ottaa huomioon miten vetävää ja konserttisalikelpoista tango nuevoa se on. Olipa syynä bandoneon-solistien vähälukuisuus tai solistien balanssiongelmat, tällä levyllä asiat ovat enimmäkseen kunnossa. Niko Kumpuvaara kurittaa sivusoitintaan bandoneonia tarkasti ja Malisen kitarakin ottaa sen tilan mitä on tarjolla. Kokonaisuus orkesterisäestystä myöten tuntuu kuitenkin pidättyväiseltä - tango nuevolta on lupa odottaa rosoa ja hurjuutta. Kenties Kumpuvaara vähän säästelee kitaran ehdoilla eikä Helsinki Sinfoniettakaan rohkene heittäytyä - tai sitten konsertto pohjustaa seuraavan teoksen outoa maailmaa.
Tommi Kärkkäisen kitarakonsertossa "Tener Tempestas" Malinen soittaa resonoimatonta silent-kitaraa, joka tuottaa kaiken äänen sähköisesti. Aluksi solisti operoi pehmeän häilyvillä, vieraantuneilla soinneilla, mutta teos ei ole niin efektivetoinen kuin luulisi, vaan perustuu sointien ja harmonioiden vuorovaikutukseen orkesterin ja solistin kesken. Jopa hitaan viimeisen osan päättäväisemmät tiukkumiset, ujellukset ja säröt kuulostavat kitaristisilta ja sekoittuvat luontevasti orkesteriin.
Soinnillinen loikka Kärkkäisen peilimaailmoista Weissin luuttukonserttoon on levyn parasta antia. Säestävän klavikordin intiimi räminä ja vanhan kitaran pehmeys kommentoivat jännittävästi silent-kitaran efektejä. Henkevästi sekä rytmejä että rytmittömyyksiä kuunteleva yhteissoitto tekee teoksesta täyteläisen elämyksen, joka ei orkesteria kaipaa.
Janne Malisella on siis selvästi ollut levyn eriskummallisista teos- ja sointiyhdistelmistä vahva visio, ja sen vision äärellä minä yllätyin, innostuin ja vaikutuin monta kertaa, etenkin taitekohdissa. Malisen osaaminen ei siis rajoitu vain hienoon kitaransoittoon - hän osaa myös kuratoida musiikkia, mikä nykyisessä musiikkitodellisuudessa on yhä tärkeämpi taito.
"Concertos - Cum tribus". Astor Piazzolla: Kaksoiskonsertto kitaralle, bandoneonille ja jousille "Hommage à Liège". Tommi Kärkkäinen: Kitarakonsertto "Tener Tempestas". Johann Sigismund Weiss: Luuttukonsertto. - Janne Malinen, kitara, Niko Kumpuvaara, bandoneon, ja Päivi Vesalainen, klavikordi, sekä Helsinki Sinfonietta/Erkki Lasonpalo. (Pilfink, JJVCD-240)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 26.5.2022.
