Satu Kahila
Yle
Aloittelet toista vuottasi RSO:n ylikapellimestarina. Millaiset ovat tunnelmasi?
Palasimme juuri pari viikkoa sitten RSO:n kanssa Lontoosta, missä esiinnyimme BBC Proms -festivaalilla. Se oli suuri kunnia sekä minulle että orkesterille. Konsertti oli loistava: orkesteri soitti fantastisesti ja yleisö oli innoissaan. Niinpä olemme iloisella mielellä kauden alkaessa.
Millainen avajaiskonsertti 9.9. on luvassa?
Kauden avajaiskonsertti on samalla Radion sinfoniaorkesterin 95-vuotisjuhlakonsertti. Aloitamme syyskauden suomalaisen kapellimestari-säveltäjän Esa-Pekka suurella Gemini-orkesteriteoksella, orkesterin virtuoosisella taidonnäytteellä. Konsertti päättyy
Shostakovitshin yhdeksänteen, joka sopii mielestäni mainiosti juuri tähän outoon tilanteeseen, missä olemme nyt, Ukrainan sodan kestettyä jo puoli vuotta. Shostakovitshille tyypillisesti sinfonia näyttää pitkää nenää kaikille. Näiden teosten välissä suurenmoinen viulisti Christian Tetzlaff soittaa Sibeliusta ja Lutoslawskia. Solistin numeroissa on sama idea kuin Lontoon konserttimme ohjelmassa: solisti ei soita suurta konserttoa, vaan pienempiä teoksia molemmin puolin väliaikaa. Tetzlaff on
epätyypillinen solisti, ja epätyypillinen ratkaisu sopi hänelle oikein hyvin. Sibeliuksen serenadit ovat valtavan viehättävää musiikkia, ja Lutolawskin Partita puolestaan monelle uusi tuttavuus. Lutoslawski kirjoitti sen alun erin viululle ja pianolle ja sovitti sitten
orkesteriversion Anne-Sophie Mutteria varten. Partita jatkaa tämän orkesterin pitkää Lutoslawski-suhdetta. RSO on levyttänyt paljon hänen musiikkiaan, ja tästäkin teoksesta teemme levytyksen.
Huomaako Salosen Gemini-teoksesta, että sen säveltäjä on kapellimestari?
Kyllä siinä mielessä, että siinä kaikki toimii vaivatta, ja jokaiselle instrumentille on kirjoitettu juuri sille ominaisella tavalla. Geminissä on valtava orkesteri, ja sen esittämisestä tulee varmasti hauskaa. Se on nopeaa, energistä musiikkia, joten se myös vaatii orkesterilta paljon – ja kapellimestariltakin siinä mielessä, että pitää tietää mitä tekee.
Shostakovitshin yhdeksäs sinfonia taisi olla aikalaisille aikamoinen yllätys?
Kukaan ei varmasti osannut odottaa häneltä tällaista sinfoniaa. Shostakovitsh oli juuri saanut valmiiksi seitsemännen ja kahdeksannen sinfonian, jotka ovat valtavia. Hän oli lupaillut jälleen uuttaa suurta sinfoniaa, jossa tällä kertaa olisi mukana kuoro ja teksti kuten Beethovenin yhdeksännessä. Lopputulos olikin sitten 22 minuutin mittainen, ja orkesteri on siinä melkein kamariorkesterikokoa. Kaiken lisäksi sinfonia on kirjoitettu heti sodan jälkeen 1945. Yhdeksäs sinfonia on kuitenkin tyypillistä kieli poskessa -Shostakovitshia. Siinä on sarjakuvamaisia musiikillisia pilakuvia vallassa olevista ihmisistä, oletettavasti Stalinista ja muista neuvostokenraaleista. Sinfonia on samalla kertaa hyvin koominen ja traaginen; esimerkiksi neljännen osan fagottisoolo on yksi lohduttomimmista katkelmista, mitä Shostakovitsh ikinä sävelsi. Siitä musiikki kuitenkin kääntyy kohti viidennen osan täydellistä sirkusta juuri niin ironisesti kuin vain Shostakovitsh osaa.
haastattelu Lotta Emanuelsson
