Hyppää pääsisältöön

Sellisti Kati Raitinen löytää romantiikan marginaaleista muhevaa uhmaa

Naisoletettujen historiallisten säveltäjien uudelleenarvioiminen on syystäkin suuri trendi aikamme taidemusiikissa. Trendin mukaan on lähtenyt myös nykyinen suosikkini suomalaisista sellisteistä, Kati Raitinen, joka tosin vaikuttaa Ruotsissa. Yhdessä pianisti Bengt Forsbergin kanssa Raitinen on levyttänyt kolme sellosonaattia säveltäjiltä, joiden nimien saati musiikin tunteminen yhä vaatii uteliaista asennetta. Levyn otsikko "A Tribute to Curiosity" tekee silti kunniaa myös säveltäjien omille asenteille.

Kati Raitinen - Bengt Forsberg: A Tribute to Curiosity
Kati Raitinen - Bengt Forsberg: A Tribute to Curiosity Uudet levyt

Itävaltalaisen vapaaherratar Emilie Maria von Bachin sellosonaatissa kuplii 1920-luvun vapaus ja moniarvoisuus ajoittaisine jazzvaikutteineen. Kokonaisuus on kuitenkin muheva ja uhmakas, ja sopii siksi loistavasti Raitiselle. Hän soittaa tutun täyteläisellä, romanttisella sellotyylillä, mutta saa jokaisen sävelen tuntumaan läpieletyltä. Raitisen soittamina melodioihin tulee poikkeuksellista sitkaa ja imua. Kokenut Bengt Forsberg ottaa vahvojen sellolinjojen seasta oman tilansa ja täyttää sen vahvoilla väreillä.

Elegantin voimakas soittotyyli kantaa myös hollantilaisen Henriëtte Bosmansin sonaattia samoilta ajoilta. Sen uhmassa modernismi puskee lähemmäs pintaa, ja Adagion alun erikoisminimalismi tuo mieleen jopa Erik Satien.

Hieman vanhempaa säveltäjäsukupolvea edustaa Rita Strohl, ranskalainen vaihtoehtowagneriaani. Tituksen ja Bereniken myyttiä kertova symbolistinen sonaattijärkäle kestää yli neljäkymmentä minuuttia, eikä edes Raitinen saa sen geneeriseen melodiapyörittelyyn tolkkua kuin ajoittain, kevyissä karaktääriosissa.

von Bachin ja Bosmansin sonaatit osoittavat silti jälleen kerran, että musiikin historian uudelleenarvioiminen on paitsi tarpeellista myös elämyksellistä.

"A Tribute to Curiosity". Emilie Maria von Bach: Sonaatti sellolle ja pianolle. Henriette Bosmans: Sonaatti sellolle ja pianolle. Rita Strohl: Sonata dramatique "Titus et Bérénice" pianolle ja sellolle. - Kati Raitinen, sello, ja Bengt Forsberg, piano. (Arcantus, ARC 22039)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 15.9.2022.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua