Kare Eskola
Yle
Kaikissa sinfoniaorkestereissa vaikuttaa käyrätorvikvartetti, mutta sektiolle sävellettyä soolo-ohjelmistoa on yllättävän vähän - luulisi että kornosoinnin uljaus ja sävykkyys nelinkertaisena kiehtoisi säveltäjiä. Kotimainen 4th Line on kuitenkin koonnut Alban julkaisemalle uutuudelle kuusi käyrätorvikvartetille sävellettyä teosta, jotka yhdessä paljastavat sekä skandinaavisen musiikkimuotoilun moninaisuuden että laadukkaan käyrätorvismin vetovoiman.
Johan Kvandalin käyrätorvikvartetto on loistava aloituskappale, täynnä arkaaista tunnelmaa ja karua sankarillisuutta. Atso Almilan Pieni sarja tarjoaa levyn rohkeimmat väri- ja rytmileikit, kun taas Daniel Kjellesvikin Neljä impulssia haastaa intonaation kelluvalla uustonaalisuudellaan. Terje Björn Lerstadin Resitatiivi ja fanfaari hyödyntää turvallisesti käyrätorven kahta peruskaraktääriä eli lyyristä, kantavaa melodialinjaa sekä juhlavasti säihkyvää fanfaaria, ja samoilla linjoilla on Erkki Melartinin Pieni kvartetti.
Elämyksellisyyden ja sävellyslaadun suhteen levyn parasta antia on Matthew Whittallin Anthem II, jonka eläville sointikentille kaanonrakenne antaa ryhtiä.
4th Line -kvartetin kornoammattilaiset ovat opiskelukavereita ja tietysti perineet jotain myös suomalaisen käyrätorvensoiton isältä Holger Fransmanilta. Niinpä sointi ja intonaatio ovat yhtenäisiä, käyrätorven laaja dynamiikka harkitussa käytössä ja yleisvaikutelma pyöreä ja kaunis enemmän kuin viiltävän kirkas. Korkeissa diskanttilinjoissa, sointiväreissä ja rytmeissä nelikko tarjoaa innostunutta virtuositeettia, mutta käyrätorven hankalaan alarekisteriin kaipaisin ajoittain tarkkuutta sekä sointiin että puhtauteen.
Toisaalta väitän, että jos 4th Line -kvartetti soi epäpuhtaasti, vika on säveltäjän: kaikkea kromatiikkaa ei kaikissa rekistereissä ole syytä kanavoida neljän käyrätorven läpi. Kvandalin kvartetossa paksut soinnut alarekisterissä kyllä onnistuvat, mutta Melartinin perusromantiikka tuottaa hankaluuksia.
Vaskiymmärryksen vaikutus kuuluu myös Markku Veijonsuon erinomaisessa äänityksessä. Pasunistitaustainen Veijonsuo on onnistunut pyydystämään neljän käyrätorven laveasti kajahtavan äänikylvyn mutta myös atakkien inhimillisen lämmön.
Levyn sävellysten keskimääräinen laatu ei varsinaisesti minua hurmannut, mutta kokoonpanon sointi sitten senkin edestä. Olisi varmasti huikea akustinen elämys kuulla 4th Line -nelikon soittoa otollisessa tilassa.
"Four impulses". Johan Kvandal: Hornkvartett. Atso Almila: Pieni sarja. Daniel Weiseth Kjellesvik: Fire impulser. Matthew Whittall: Anthem II. Terje Björn Lerstad: Recitativ of fanfare. Erkki Melartin: Pieni kvartetti. - 4th Line -käyrätorvikvartetti. (Alba, ABCD 516)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 15.9.2022.
