Hyppää pääsisältöön

Suuret ruotsalaiset sinfonikot -lista ei kasva Ludvig Normanista

Suurten ruotsalaisten sinfonikkojen lista on miellyttävän lyhyt. Itämeren aluesäveltäjiä seulova levy-yhtiö Ondine ja Oulu Sinfonia yrittävät uudella levyllään lisätä listalle Ludvig Normanin. Tämä vuonna 1831 syntynyt ja Saksasta vaikutteensa hakenut romantikko teki elämäntyönsä Tukholman kuninkaallisen oopperan ylikapellimestarina, mutta keskittyi säveltäjänä absoluuttiseen musiikkiin. Aikalaiset pitivät ratkaisua epämuodikkaana, mutta nykykuulija osannee ennakkoluulottomammin sijoittaa Normanin osaksi tuttua sinfonista perinnettä.

Ludvig Norman: Symphony n:o 3 - Overtures
Ludvig Norman: Symphony n:o 3 - Overtures Uudet levyt

Oulu Sinfonia on poiminut Normanin tuotannosta levylle konserttialkusoiton, alkusoiton Shakespearen näytelmään Antonius ja Kleopatra, surumarssin kollegalle sekä varsinaisena pihvinä kolmannen sinfonian. Lyhyehköt orkesteriteokset ovat perusteltu valinta, sillä niiden romanttiseen orkesterisoppaan Norman on löytänyt muutaman melodisen tai muuten maistuvan sattuman. Keskimäärin Normanin musiikki ei kuitenkaan pulppua hurmaavia melodioita, tarttuvia teemoja, jylhiä rakenteita tai kirkkaita karaktäärejä. Kyse on lähinnä ammattitaitoisesta säveltaonnasta tyylillä, joka poikkeaa keskilinjan romantiikasta pykälän verran kohti klassista kirkkautta. Musiikki virtaa sujuvasti, mutta virta tuntuu rakentuvan siirtymistä ja välikkeistä, joissa on vähemmän motiivia kuin vaikkapa Sibeliuksella, joka myös saumasi paljon.

Konserttialkusoiton uljas ilo kantaa kahdeksan minuuttia, mutta Surumarssin sinänsä vilpitön aines ei liikauttanut ainakaan minun sisintäni. Puolen tunnin sinfonian muodossa, vaskivälikkeissä ja kehittelyissä on pakottomuutta, hyväntahtoisuutta ja selkeyttä, muttei kovin paljon muuta - etenkään yllättäviä leikkauksia.

Oulu Sinfonia on juuri oikean kokoinen pumppu Ludvig Normanin sinfonisille aikeille. Sointi pysyy erottelevana mutta viulujen melodioissa on romanttista imua. Vasket ja puut hoitavat osuutensa elegantisti ja puhtaasti. Ruotsalainen kapellimestari Johannes Gustavsson muotoilee musiikkia luontevan raikkaasti, muttei löydä siitä intohimoa tai omaperäisyyttä - tokkopa sitä paljon onkaan.

Ludvig Norman on tämän levyn myötä esitelty taitavasti ja henkevästi, ja johtopäätöksenä minun ei enää ole tarpeen kuunnella levytyksiä hänen musiikistaan.

Ludvig Norman: Konserttialkusoitto Es-duuri; Surumarssi "August Södermanin muistolle"; Alkusoitto Shakespearen näytelmään Antonius ja Kleopatra; Sinfonia nro 3 d-molli. - Oulu Sinfonia/Johannes Gustavsson. (Ondine, ODE 1391-2)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 15.9.2022.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua