Hyppää pääsisältöön

Tuomas Turriagon sonaattilevyn tarttumapinnat säihkyvät

Pianisti-säveltäjä Tuomas Turriago on säveltänyt viime vuosina paljon kamarimusiikkia, luultavasti siksi että sille on kysyntää. Turriagon rytmisesti iskevä, sointuisan musikanttinen ja rikkaudessaankin helposti lähestyttävä musiikki riemastuttaa myös Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä, joka esittelee Turriagon neljä sonaattia, joissa pianolle seuraa tekevät vuoroin huilu, saksofoni, käyrätorvi ja tuuba.

Tuomas Turriago: Sonatas
Tuomas Turriago: Sonatas Uudet levyt

Levyn aloittavan huilusonaatin ytimessä on pitkä, arvoituksellinen adagio, jonka laulavaa huilulinjaa piano värittää ja kommentoi niin, että lopulta sonaatti tempautuu Turriagolle ominaiseen, pyörteilevään, sävykkääseen rientoon. Sami Junnosen kontrolloitu huilusointi kannattelee sonaatin kaarta loistavasti.

Seuraava sonaatti alttosaksofonille on tuttu Joonatan Rautiolan ja Marko Hilpon duolevyltä, mutta sen rytmileikkeihin kelpaa uppoutua yhä uudestaan. Kuuntelua kestää myös Turriagon taidokkaasti käyttämä sointiväripaletti, joka on kuin kulmikas ja räikeämpi versio impressionismista. Hilpo on tervetullut vierailija säveltäjä-pianistin tontilla, sillä hänen pehmeä otteensa on levyllä hyvää vaihtelua Turriagon kantikkaampaan, sinänsä hienoon soittoon.

Käyrätorvisonaatin alkuosaan Turriago tosin on kirjoittanut itselleen laveaa kimmellystä, jonka päälle Tommi Hyytinen pääsee valuttamaan pehmeää vaskilinjaa. Pian sonaatti kääntyy tutuksi, nopeatempoiseksi, sävykkääksi vuoropuheluksi, mutta päätösosan surumieliset kellosoinnit paljastavat Turriagon melodisen, mietiskelevän puolen.

Levyn päättävä yksiosainen tuubasonaatti tuntuu paikoin jo liian tutulta ja ahdistavan tummalta, mutta rakenteessa ja tekstuureissa on yllätyksiä, jotka flirttailevat hetkellisesti mystisen minimalismin kanssa.

Levyltä kuulee, että muusikot soittavat sonaattejaan mieluusti. Vielä tärkeämpää on toki, että kokonaisuus piirtää kuvan omaäänisestä säveltäjästä, jonka musiikin kulmikkaista, moniulotteisista parametreistä kuulija löytää paljon tarttumapintaa.

Tuomas Turriago: Sonaatteja. - Sami Junnonen, huilu, Tommi Hyytinen, käyrätorvi, Joonatan Rautiola, saksofoni, Marko Hilpo, piano, Harri Lidsle, tuuba, ja Tuomas Turriago, piano. (Pilfink, JJVCD-242)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 15.9.2022.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua