Kare Eskola
Yle
Levy-yhtiö ECM on kuulunut 1980-luvulta alkaen taidemusiikkiestetiikan edelläkävijöihin. Tuottaja Manfred Eicherin ikääntyessä julkaisutahti ja uuden löytäminen ovat hiipuneet, mutta yhä edelleen monet ECM-julkaisut tavoittavat yksinkertaisen, persoonallisen, koskettavan ja aikaamme sopivan tyylin, josta yhtiö muistetaan. Sellainen on ainakin viulisti Carolin Widmannin soololevy.
Carolin Widmannin soololevyn ohjelmisto noudattaa ECM:n pelikirjaa pilkulleen. Hildegard von Bingenin ikiaikaiset melodiat, Bachin jylhä barokki, Enescun ja Ysaÿen avara jälkiromantiikka ja George Benjaminin runollinen modernismi punoutuvat yhteen soinnin, tulkinnan ja tuotannon keinoin, ja musiikillinen moniarvoisuus tuntuu standardilta.
Yhtenäisyyden viimeistelee se, että Widmann ymmärtää mitä soittaa. Myöhäisromanttisessa tykityksessä on samaa tarkkuutta ja kiihkeää hehkua kuin ECM:n emeritusviulisti Gidon Kremerillä, mutta siistimmin ja täyteläisemmin. Hildegardin melodialinjat soivat aran inhimillisesti, ilman new age -mielikuvia, ja Benjaminin miniatyyrit Widmann piirtää ohuella mutta rohkealla viivalla. Bachin d-molli-partitassa Widmannille luonteva romanttinen viuluperinne ei ota valtaa, vaan tulkinnassa korostuu monumentaalisuus, mutta ihmisen tasolta katsottuna.
Vasta kun vangitseva ja henkilökohtainen levy oli päättynyt Bachin kuuluisaan Chaconneen, huomasin etten ollut hetkeäkään kaivannut mitään muuta kuin yhden viulun ja yhden viulistin. Widmannin näkemys siis kantaa, samoin ECM:n karun moninainen estetiikka.
Yhdessä asiassa levy poikkeaa ECM-perinteistä: äänikuva ei ole kylmän etäinen, vaan neutraalin kaunis.
"L'Aurore", säv. Hildegard von Bingen, George Enescu, George Benjamin, Eugène Ysaÿe ja J.S. Bach. - Carolin Widmann, viulu. (ECM New Series 22709, 4856803)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 15.9.2022.
