Hyppää pääsisältöön

Ällistyttävä muttei ärsyttävä miessopraano

Sopranista eli sopraanon äänialaa laulava miesoletettu on niin harvinainen fakki, että aluksi ällistys tai ärsyyntyminen peittävät kuuluvista sen, mitä sopranista laulaa. Uudella levyllään brasilialainen Bruno de Sá kuitenkin murtautuu fakkinsa suurimmaksi tähdeksi äänellä, joka tuntuu palvelevan myös musiikkia.

Bruno de Sa: Roma travestita
Bruno de Sa: Roma travestita Uudet levyt

Itse panin de Sán merkille jo kolmisen vuotta sitten, kun hän kävi Helsingin barokkiorkesterin uudenvuodenkonsertissa laulamassa tunnetummat solistit suohon. Silloinen hieman hentoinen kiljunta on koronavuosien aikana kypsynyt tasaisen taiturilliseksi ja hallituksi, pehmeäksi sopraanoääneksi. Falsettiäänenmuodostuksen honottavuus piiloutuu äänen kiiltävän pinnan alle niin täysin, että oopperakonservatiiveja jää ärsyttämään vain sukupuoliroolien sekaantuminen. de Sá on kuitenkin valinnut debyyttilevylleen lähinnä barokin ja esiklassismin italialaista oopperaa, jossa sukupuoliroolien sekasotku kuuluu asiaan. Kastraattilaulajien ja ristiinpukeutumisjuonten kulta-aika onkin kaivannut tulkikseen kunnon sopranistaa.

Tokihan kuuluisia sopranistoja on muitakin, mutta Bruno de Sáhan verrattuna Aris Christofellis määkii vanhanaikaisesti, Robert Crowe ei osaa laulaa, David Hansen kuulostaa mezzosopraanolta, Radu Marianin hormonaalisesti poikkeava ääni oudoksuttaa ja Tomotaka Okamoto on enemmän drag-artisti kuin muusikko.

Italian syvästä oopperaperinteestä on löytynyt Bruno de Sán äänelle mainiosti istuvaa ohjelmistoa, eikä laatu kärsi, vaikka Vivaldin ja Scarlattin ketjukavereiksi on ykkösdivarista poimittu sellaisia nimiä kuin Vinci, Capua, Arena, Cocchi ja Conforto. Pääpaino on valoisassa, kuviolaululla ja kadensseilla ryyditetyssä menomusiikissa, mutta seassa on muutama hellä lemmenaaria ja tuskaisa valitus.

de Sán rekisteri ulottuu kevyesti italialaisten oopperahirmujen vaatimiin korkeuksiin, ja muutamassa ylä-äänessä hän väläyttää äänensä tarkkaa terää. Muuten ilmaisu on pääasiassa kevyttä, ketterää ja pehmeää. Matalissa kohdissa kuuluu se raja, jossa de Sá joutuu poistumaan falsetistaan, mutta se tekee hämmästyttävästä äänenmuodostuksesta ymmärrettävämpää, inhimillisempää ja siksi ilmaisuvoimaisempaa.

Levyn ohjelmisto on kyllä moninainen, mutta ei kannata odottaa sellaista sylkeä pärskyttävää ilmaisua, johon vaikkapa Cecilia Bartoli barokkipuuhissa pystyy, sopranistan äänenmuodostus kun ei oikein kärsi normaalista puherekisteristä kumpuavia tehokeinoja. Karaktäärit ja tunnelmat aarioihin toimittaa onneksi Pomo d'Oro -barokkiorkesteri, jonka soitinnusratkaisut ovat hauskoja ja perusjousisointikin ilmaisuvoimainen.

"Roma travestita", säv. A. Scarlatti, Vinci, Vivaldi, Capua, Arena, Galuppi, Cocchi, Conforto, Fajer, Piccinni. - Bruno de Sá, sopranista, ja Il Pomo d'Oro/Francesco Corti. (Erato, 9029661980)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 29.9.2022.

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua