Hyppää pääsisältöön

Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

Jukka Harju: Bach cello suites 1-3
Jukka Harju: Bach cello suites 1-3 Uudet levyt

Käyrätorvella on soitettu Bachia ennenkin, mutta siihen liittyvät hankaluudet muusikko kohtaa aina uusina. Keskeisin haaste on hengityspaikkojen löytäminen keskeltä Bachin pitkiä sävelketjuja, ja sen Harju ratkaisee suvereenisti. Hidastuksilla ja pikku tauoilla hän muotoilee musiikkia niin, että hengitykselle löytyy aina luonteva hetki. Jopa ensimmäisen sonaatin preludissa hengitykset jäsentävät musiikkia perustellusti, olkoonkin että vastaava fraseeraus tuskin tulisi sellistin mieleen. Asiaa tietysti auttaa Harjun suvereeni hengityskontrolli, joka mahdollistaa pitkät jatkumot ilman sointiongelmia.

Moniäänisyyden indikointi on sitten astetta hankalampaa - käyrätorvella pariäänet ja soinnut on pakko murtaa. Luontevimpia ovat nopeiden osien nopeat etuheleet, sellaiset kuin C-duuri-sarjan bourréessa, ja voin vain kuvitella, mitä huulenkiristelyvirtuositeettia sellainen vaatii. Loistavasti Harjulta onnistuvat myös ne kohdat, joissa sellistikin luo moniäänisyyttä illuusioilla, kuten urkupisteillä tai arpeggioilla. Niinpä esimerkiksi d-molli-sarjan courante kuulostaa hämmentävän luontevalta. Sen sijaan seuraava sarabande menee levyllä pahasti rikki, kun Harju joutuu katrkomaan melodialinjan moniäänissä, jotka sellolla soitettuina ovat hitaan musiikin arvokkaita ankkuripaikkoja. Toisaalta juuri sen sarabanden viiltävä loppu on levyn uljaimpia ja koskettavimpia kohtia.

Sävelten sitomisen ja erottelun Harju pystyy torvellaan toteuttamaan musiikinmyötäisesti, lukuun ottamatta alakeskirekisterin nopeita sävelketjuja, joiden kielitys saa aikaan lievästi häiritsevää tuhinaa jopa Harjun kaltaisella virtuoosilla.

En voi sanoa, että Harjun käyrätorvi avaisi soolosellosarjoihin uusia näköaloja siinä määrin kuin vaikkapa Hopkinson Smithin luuttusovitukset tai persoonallisten huippusellistien tulkinnat - paitsi kenties sointivärien ja tunnelmien suhteen. On mahtava saada preludien huippukohtiin kunnon vaskiuljautta, mutta vielä vaikuttavampaa on se surumielinen, tummanpehmeä inhimillisyys, jolla Harju sävyttää d-molli-sarjaa. Muuallakin Bach ohjaa käyrätorvea niin, että siitä paljastuu sävyjä ja kuviointeja, joiden en luullut olevan mahdollisia - ja siksi levy kannatti tehdä.

J.S. Bach: Soolosellosarjat nro 1 G-duuri, 2 d-molli ja 3 C-duuri. - Jukka Harju, käyrätorvi. (Alba, ABCD 517)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 29.9.2022.

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua