Hyppää pääsisältöön

Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

Bram van Sambeek plays Bach on the bassoon
Bram van Sambeek plays Bach on the bassoon Uudet levyt

Aluksi van Sambeek pöräyttää ilmoille Bachin klaveeripartitan nro 2 c-molli peräti kahdeksalla päällekkäisäänitetyllä fagotilla. Itsensä kanssa on tunnetusti vaikea pysyä synkassa, etenkin taidemusiikissa, joka perustuu hengittävään, vapaaseen tulkintaan eikä siksi kärsi klikkiraitaa. van Sambeek ratkaisi ongelman pitkinä pandemiavuosina tekniikalla, jonka toteutus selviää levyvihkosesta. Tuloksena on ällistyttävä vyöry intonaatioltaan ja rubatoltaan täydellisen yhtenäistä, jalopuisena hohtavaa ääntä. Tulkinta saa minut toivomaan, että musiikkitalon urkupillien paikalle kloonattaisiin van Sambeekeja ja vastaavia huippupuhaltajia.

Seuraavassa kappaleessa van Sambeek jo ehättää päinvastaiseen Bach-ratkaisuun. Viidennestä ranskalaisesta sarjasta kuullaan yksiääniseksi redusoitu versio, jonka mietteliäs mutta täyteläinen esitys vakuuttaa minut siitä, että Bach ajatteli musiikin alun perin soolopuhaltajalle. Partita soolohuilulle kuullaan sitten alkuperäismuodossaan, ja loppuun van Sambeek on säästänyt varsinaisen herkkupalan, ensimmäisen soolosellosonaatin.

Kiertohengityksellä van Sambeek pystyy toteuttamaan Bachin sävelketjut luontevammin kuin edellä esitelty Harju käyrätorviversiossaan, ja moniäänisyyttä markkeeraavat arpeggiot pulpahtelevat ketterämmin. Olennaista on kuitenkin van Sambeekin kiinteä ja elävä sointi, joka tempaa soolonakin mukaansa sekä surumieliseen meditointiin että kansanomaiseen tanssahteluun. Ei hän soolosellosarjoista uusia musiikkiaarteita löydä sen enempää kuin Harju, mutta soitossa ja soinnissa kuuluu se vastustamaton kiihkeys, joka on tehnyt van Sambeekista maailmantähden.

"Bram van Sambeek plays Bach on the Bassoon". Partita nro 2 c-molli; Ranskalainen sarja nro 5 G-duuri; Partita soolohuilulle a-molli; Soolosellosarja nro 1 G-duuri. (BIS-2637 SACD)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 29.9.2022.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua