Hyppää pääsisältöön

Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

Valentin Silvestrov: Maidan 2014
Valentin Silvestrov: Maidan 2014 Uudet levyt

Vuonna 2014 ukrainalaiset nousivat puolustamaan maansa itsemääräämisoikeutta Kiovan keskusaukio Maidanilla, mihin Venäjä reagoi Krimin miehityksellä. Tuoreeltaan tapahtumien jälkeen Silvestrov sävelsi viidentoista kuorobagatellin sarjan, jonka poliittisuus on niin lempeää, ettei sitä meinaa huomata. Kansallislaulua toistellaan pehmennettynä ja etäännytettynä folklorena, rukoukset ja hengelliset tekstit ovat yleismaailmallisia ja kaikki julistavuus katoaa hiljaisuuteen viimeistään lopun kehtolaulussa.

Hauraan kauneuden ja kestävän surun tunnelma syntyy slaavilaisten kuorobassojen hiljaisesta jylystä, sopraanojen ikiaikaisista melodiakaarroksista, ukrainan konsonanttien suhinasta sekä tietysti siitä hempeästä harmoniasta, jolla Silvestrov on viime vuodet soinnutellut kaikki kappaleensa. Levyvihkosesta voi teosta kuunnellessa tavata kasakkarunoilija Taras Shevchenkon kansallismielisiä muttei suinkaan sotaisia runoja, jotka kaipaavat vapautta ja ymmärtävät erityisesti naisten ja lasten kärsimystä.

Oikeastaan Silvestrov ei sävellä musiikkia, hän säveltää huokauksia, hiljaisia hetkiä ja tuonpuoleiseen suuntaavia ajatuskatkelmia. Kenties juuri siksi Maidan 2014 ja levyn muut kuorobagatellit tuntuvat niin tosilta - ne antavat muodon sille inhimillisyydelle ja niille tunteille, jotka sota peittää melkein kokonaan, mutta jotka silti pilkahtelevat bunkkereissa, värväystoimistoissa, kodeissa ja hautajaisissa.

On vaikea kuvitella, että kukaan laulaisi tätä musiikkia paremmin ja sielukkaammin kuin Kiovan kamarikuoro Kiovan katedraalissa, jonka pehmeä kaiku soi ikuisuutta. Ja silti toivon, että tämä levy ja Valentin Silvestrovin teos Maidan 2014 eivät tuntuisi näin tärkeiltä kuin mahdollisimman lyhyen aikaa.

Valentin Silvestrov: Maidan 2014; Four Songs; Diptych; Triptych. - Kiovan kamarikuoro/Mykola Hobdych. (ECM New Series 2359)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 29.9.2022.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua