Kare Eskola
Yle
RSO:n uuden Ondine-levytyksen avausraita on ehkä hurmaavinta musiikkia koskaan. Periaatteessa Thomas Adèsin Hotel Suite on postmodernismin pelikirjan mukaan tyyliteltyä kabareemusiikkia, mutta käytännössä se on äärimmäistä musiikkihurmaa, joka plastisen sävellystaituruuden myötä kohoaa lähtökohtiaan korkeammalle, nykymusiikin kiistämättömään eliittiin. Ja koska sama meno jatkuu koko levyn ajan, uskallan ennustaa levylle kansainvälistä menestystä.
Thomas Adès lienee Iso-Britannian paras nykysäveltäjä, ja levylle on koottu hänen tuoretta tuotantoaan. Hotel Suite on koottu Adèsin oopperasta Powder Her Face; Lieux retrouvés sellolle ja pianolle on kasvanut säkenöiväksi orkesteriversioksi; kansanmusiikkivaikutteisena svengaava viulukonsertto Märchentänze on kehittymässä Pekka Kuusiston hittikappaleeksi; ja levyn päättävä Dawn kuvaa auringonnousua niin kuin se pitää 2020-luvulla tehdä.
Nykymusiikin uusyksinkertaiset muotityylit saavat minut joskus ajattelemaan, että säveltäjien viitseliäisyys ei enää riitä mielenkiintoiseen modernismiin eikä osaaminen puolestaan riitä mielenkiintoiseen traditionalismiin. Tätä levyä kuunnellessa en ajatellut niin. Thomas Adèsin käsityötaito musiikin muotoilussa ja orkesteroinnissa on huikeaa, samoin hänen viitseliäisyytensä yksityiskohtien luomisessa ja hiomisessa. Lisäksi Adèsin osaaminen ulottuu tyylien ja keinojen syvyyteen tavalla, joka vakuuttaa minut siitä, että säveltäminen on edistynyt eikä vain muuttunut.
Plastisuus ja rikkaus tekevät Adèsin musiikista varmasti haastavaa soittaa sekä solisteille että orkesterille, mutta toivottavasti lopputulos palkitsee heidät niin kuin se palkitsee kuulijat. Tästä musiikista voi ammentaa helposti mutta loputtomasti.
Tomas Nuñez soittaa Lieux retrouvés -teoksen vähintään yhtä suvereenisti kuin ensilevytyksen tehnyt Steven Isserlis, mutta uusi orkesterointi tukee solistin sävyjä entistä paremmin. Märchentänze puolestaan istuu Pekka Kuusiston rytmi- ja väriaistiin kuin nenä päähän, ja Kuusisto saa äärimmäisen haastavan soolostemman siloteltua pakottomaksi ja hauskaksi, ehkä finaalin piinallisia oktaaveja lukuun ottamatta.
Levyn varsinainen tähti on kuitenkin Radion sinfoniaorkesteri, joka Nicholas Collonin johdolla saa kohdalleen niin rytmiset iskut, soinnilliset siirtymät kuin kirpeät harmoniat.
Joku yleverokriitikko saattaa toki kyseenalaistaa sen, miksi Radion sinfoniaorkesteri tinkimättömällä, suurella työllä edistää brittiläisen säveltäjätähden asiaa. Levyn kuuntelun jälkeen syy on kuitenkin kirkas: RSO:n on syytä olla luomassa sitä mikä on hyvää musiikkia juuri nyt - ja se tarkoittaa Thomas Adèsia.
Thomas Adès: Märchentänze; Hotel Suite from Powder Her Face; Lieux retrouvés; Dawn. - Radion sinfoniaorkesteri/Nicholas Collon, sekä Tomas Nuñez, sello, ja Pekka Kuusisto, viulu. (Ondine, ODE 1411-2)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 27.10.2022.
