Hyppää pääsisältöön

Kullalla silattu huilu-Bach soi suoraan sydämeen

Suomen ykköshuilisti Sami Junnonen on yhdessä urkuri Markku Mäkisen ja levy-yhtiö Alban kanssa aloittanut Bachin huilutuotannon kokonaislevytyksen, ja projektin avaus lupaa hyvää. Moderni kultahuilu ja Naantalin kirkon barokkiurut täydentävät toisiaan ja musiikki virtaa lempeänä suoraan sydämeen.

J.S. Bach: Flute oeuvre I / Sami Junnonen
J.S. Bach: Flute oeuvre I / Sami Junnonen Uudet levyt

Yleensä Bachin huilusonaatteja kompataan cembalolla ja sellolla, koska yhdistelmä on rytmisesti ongelmaton ja sopii musiikin intiimiin tunnelmaan. Mäkinen, Junnonen ja äänittäjä Mika Koivusalo kuitenkin ratkaisevat urkuversion haasteet suvereenisti, enkä jää kaipaamaan kuivana rämisevää cembaloa. Mäkisen rytminkäsittely on niin hämmästyttävän tarkkaa, että yhteissoitto Junnosen kanssa kuulostaa läheiseltä ja elävältä, mikä kirkkotilassa on harvinaista. Lisäksi sekä urut että huilu on saatu äänitettyä lämpimästi. Junnosen täyteläinen ja kiinteä mutta inhimillinen huilunsoitto lomittuu urkujen abstraktimpaan sointiin tavalla, joka pitää roolit selvinä mutta hellii ainakin minun korviani.

Äänityksen läheisyydestä huolimatta kirkkotila on taustalla levollisesti läsnä, ja kun urut vaikenevat soolohuilupartitan ajaksi, kaiku antaa Junnosen meditoinnille herkän, kullanhohtoisen auran.

Naantalin uruilla voisi rekisteröidä rohkeamminkin, mutta Mäkinen tyytyy palvelemaan musiikkia sointuisilla huiluäänikerroilla. Kirkkaampaa helmeilyä on perustellusti tarjolla niissä sonaateissa, joissa Bach nimeää koskettimet obligato-soittimeksi.

Huomion kiinnittyminen äänikuvan luomaan kokonaistunnelmaan johtunee siitä, etteivät Bachin huilusonaatit tee itsestään kovin suurta musiikkinumeroa tunnelmilla, rakenteilla tai kontrapunktilla. Se ei kuuntelukokemusta haittaa, koska ei se haittaa Junnosta ja Mäkistäkään. He yhdistävät historiallista tietoisuutta nykyaikaiseen suoraviivaisuuteen ja antavat musiikin virrata, avoimena ja ongelmattomana.

Johann Sebastian Bach: Flute ouvre I. Huilusonaatit BWV 1034, 1035, 1013, 1020, 1031. - Sami Junnonen, huilu, ja Markku Mäkinen, urut. (Alba, ABCD 469)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 10.11.2022.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua