Kare Eskola
Yle
Tämän vuoden keväällä Klaus Mäkelän ja Oslon filharmonikkojen kokonaislevytys tyhjensi oman Sibelius-pajatsoni - kiinteän, jännitteisen ja moniulotteisen tulkinnan kuultuani en kaivannut muuta. Nyt reilun puolen vuoden jälkeen mieli on taas avoin uudelle: Kolmanteen osaansa edennyt Santtu-Matias Rouvalin ja Göteborgin sinfoniaorkesterin Sibelius-sykli kuulostaa raikkaalta suoraviivaisuudessaan ja musiikkiherkuttelussaan.
Santtu-Matias Rouvalin ura on kohonnut komeasti korkealle kuin Sibeliuksen joutsenteema, mutta yhtenä kiinnekohtana on ollut Göteborgin sinfoniaorkesteri, jota Rouvali on luotsannut syksystä 2017. Yhteistyön tuloksena tekeytyvä Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytys on kerännyt kansainvälistä kiitosta, ja taso pysyy korkealla nyt kun vuorossa ovat uusklassinen kolmas ja yhtenäisen uljas viides.
Kolmannen sinfonian alussa tavallaan tiivistyy Rouvalin kokonaisnäkemys. Jousissa on heti sähäkkyyttä, mutta maltillinen tempo ja suoraviivainen muotoilu antavat musiikin avautua laveana. Maltti säilyy myös ensimmäisissä vaskivalleissa, jotka Rouvali tarjoilee häpeilemättömänä sointiherkkuna mutta ilman paatosta. Mäkelän ja oslolaisten näkemyksessä on enemmän jännitteitä, mutta Rouvalin suoraviivaisempi ote kyllä kannattelee musiikkia Sibeliuksen kehittelyjen läpi siinä missä Mäkelän jatkuva intensiteetti. Kolmossinfonian avausosan eriskummalliset päätössoinnut Mäkelä muotoilee ylevästi, Rouvali hekumallisesti, mutta molemmat saavat niihin kaivattua logiikkaa.
Rouvalin suoraviivaisuuden piiriin kuuluu myös ratkaisujen harkittu teho. Esimerkiksi kolmossinfonian finaalin jännitteisen alun Rouvali rakentaa niin abstraktiksi, että vähitellen käynnistyvä tiluttelu on sitten sitä hauskempaa. Viidennen sinfonian alussa Rouvali saa musiikin hakemaan muotoaan kirkkaasti ja levollisesti, ei harhaillen kuten joskus käy. Kypsää harkintaa on myös viidennen sinfonian finaalissa, jonka uljautta Rouvali annostelee tarkasti. Ekstaattisessa lopussa vaskien kontrolli kuitenkin pettää ja musiikki puuroutuu. Mäkelän levytyksessä soinnillinen detaljityö on paikoin selvästi parempaa kuin Rouvalin.
Tulkintojen suurin ero syntynee silti äänityksestä. Göteborgin konserttisali kumisee eikä kuulija pääse soitinryhmien iholle niin kuin Mäkelän Decca-äänityksessä.
Jean Sibelius: Sinfoniat nro 3 C-duuri ja 5 Es-duuri; Pohjolan tytär. - Göteborgin sinfoniaorkesteri/Santtu-Matias Rouvali. (ALPHA 645)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 10.11.2022.
