Hyppää pääsisältöön

Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Rachel Podger: Tutta sola
Rachel Podger: Tutta sola Uudet levyt

Kyseinen pimeiden urkuparvien kauhuklassikko on pohjimmiltaan kömpelöä urku-kitschiä joko nuorelta Bachilta tai tuntemattomalta urkukepittäjältä, eikä se suinkaan pahene pelkistämisestä viululle. Musiikki on yksiäänistä tai yksinkertaista jo valmiiksi, ja sovittaja Chad Kelly saa olennaisen välittymään ilman kikkailua myös fuugassa. Oikeastaan tuloksena on urkuversiota elegantimpi kokonaisuus, koska kuulijan mielikuvitus laitetaan liikkeelle tyhjää tilaa täyttämään ja musiikin fantasiamainen kehkeytyminen tuntuu luontevammalta yksiäänisellä soittimella, joka ei edes kykene suunnitelmalliseen kontrapunktiin, joka kappaleesta puuttuu.

Bachin tulkintakehys asettuu kohdalleen, kun Podger jatkaa Vilsmayrin kappaleeseen Artificiosus concentus pro camera. Mielikuvituksellinen ja hauska viuluilmaisun runsaudensarvi osoittaa, että yhtä lailla Bachin Toccata ja fuuga on pelkkää intomielistä, vilpitöntä tykittelyä ilman kauhu-kitschin häivää. Vilsmayr tekee, mitä viululla on hauska tehdä eli rakentelee tanssirytmeihin vaihtelevia tekstuureja, yllättää näppäilyllä tai muilla kikoilla ja räväyttää soveltuviin kohtiin pariääniä.

Kovin vakavasti itseään ei ota levyn muukaan musiikki. Tunnin levyyn mahtuu kolmekymmentäneljä raitaa, joten kyse on pieni- ja monimuotoisesta silpusta, jota von Westhoffin sooloviulusarja ja Tartinin pieni sonaatti patistavat parempaan ryhtiin. Ympäri barokin Eurooppaa vaikuttaneiden viuluviikarien mieleenjohtumista löytyy silti yhteinen nimittäjä ja keskeinen viesti - viulun soittamisen fyysinen ja henkinen ilo. Tämän piirteen Rachel Podger välittää hermoherkällä, huumorintajuisella ja teknisesti suvereenilla soitollaan, ja kaupan päälle hän helpottaa silppuvaikutelmaa piirtämällä pikkukappaleiden muodot linjakkaasti ja yhdistämällä niitä jatkumoiksi.

Taas uusi Bachin sooloviulupartitojen ja -sonaattien kokonaislevytys olisi toki vakavampaa tulkintataidetta, mutta Rachel Podgerin Tutta sola -mellastusta on hauskempi kuunnella. Ilo välittyy, ja seassa on tilaa yllätykselle, surulle ja hassuttelulle.

"Tutta sola", sooloviuluteoksia, säv. Johann Sebastian Bach, Johann Joseph Vilsmayr, Nicola Matteis, Pedro Lopez Nogueira, Johann Paul von Westhoff, Giuseppe Tartini ym. - Rachel Podger, barokkiviulu. (Channel, CCSSA44422)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 24.11.2022.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua