Kare Eskola
Yle
Ukrainalaissyntyinen Nikolai Kapustin, tuo läpisävelletyn pianojatsin Chopin, pysyi pitkään harvojen tuntemana erikoishahmona. Nyttemmin ajat ovat käyneet yhä suotuisammiksi Kapustinin sointuisalle, pianistiselle fuusiolle, ja innokkaita levyttäjiäkin alkaa löytyä, uusimpana nuori kiinalainen A Bu, jonka aito jazz-tausta korostaa Kapustinin svengipuolta.
Viime vuoden puolella hurmaannuin tässä ohjelmassa eteläkorealaisen Yeol Eum Sonin Kapustin-levystä, joka pursui pianistista kiihkoa ja kimmellystä ja hoiti svengipuolen näyttävällä mutta taidemusiikillisella Gershwin-tyylillä. A Bun tulkinta on eri maata, hänen jazz-taustansa kun riittää täysimittaiseen Keith Jarrett -tyyliseen sooloimprovisaatioiltaan. Kapustin itse ei koskaan väittänyt olevansa jazz-pianisti, mutta A Bun näpeissä hänen sävellystensä jazz korostuu.
Soniin verrattuna svengi on takakenoista ja luontevaa, fraseeraus vapaata ja sointikuva pehmempää; kaikkiaan musiikki tuntuu syntyvän koskettimiston ääressä. Yeol Eum Sonin käsittelyssä Kapustin soi säihkyvämmin ja tarkemmin, mutta siinä on lievä toteuttamisen maku. Toki myös A Bu pystyy siihen pianotykittelyyn, jota Kapustinin monet konserttietydit vaativat, mutta pääpaino on spontaaniudessa.
Vertailun kannalta on hyvä että A Bu on uutuuslevylleen poiminut samaa keskeistä Kapustinia kuin Son eli Kahdeksan konserttietydiä ja ratkiriemukkaat muunnelmat Stravinskyn Kevätuhrin teemasta. Mutta Kapustinin musiikin kannalta on kai hyvä, että mukana on myös ensimmäinen pianosonaatti "Pinus" eli mänty. Ääriosien vilkas tykittely, hitaan osan raukeus ja scherzon kevyt huumori edustavat toimivaksi havaittua muotoa, mutta sisältö ei ole särmikkäintä Kapustinia. Silti Sibeliuksen Kuusi olisi paikallaan korvata ajoittain Kapustinin männyllä.
"New Memories". Nikolai Kapustin: Pianoteoksia. - A Bu, piano. (Wergo, WER 74052)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 24.11.2022.
