Kare Eskola
Yle
Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.
Kokonaislevytyksen primus motor, pianisti Jasper Koekoek, on perannut arkistot huolella ja tehnyt myös perikunnan hyväksymää sovitustyötä. Esitettynä ja dokumentoituna levyllä on peräti viisikymmentä liediä, joista noin puolet ensilevytyksiä. Suomen taidemusiikin kaanonistakin siis löytyy paljon levyttämätöntä nuorille muusikoille projekteiksi.
Aarre Merikannon varhaisissa lauluissa kuuluu kauniisti isä Oskarin kansanlaulumainen, luonteva melodiikka. Kronologisesti kulkeva levy auttaa hahmottamaan, miten ihmeellisen suuri osa tästä laulullisuudesta säilyi, kun Merikanto alkoi 1910-luvun lopulla siirtyä impressionismin ja ekspressionismin kautta omaleimaiseen modernismiinsa.
1930-luvulla Merikanto piti tunnetusti sävellystaukoa myös liedeistä, mutta 40-luvun laulut ovat loistavia. Pianon ostinato-pohjainen tekstuuri- ja sointivärisäestys heijastelee romantiikan tummia, tiiviitä tunnelmia kuin monen peilin kautta. Säestyksen tietty pysähtyneisyys antaa tilaa väkeville laulumelodioille ja tekstin imulle. Yksinkertaistetun Merikanto-narratiivin mukaan kyse olisi myöntymisestä vallalla olevaan makuun, mutta minun mielestäni kyse on hienosta lied-musiikista upeisiin runoihin. Kirkasotsaiset sotaan, jouluun tai kouluun liittyvät veisut ovat toki erikseen.
Pianistina Jasper Koekoek saa laajan ohjelmiston kimmeltämään, uhkaamaan ja virtaamaan juuri niin kuin pitää, ja osaa vieläpä pidättäytyä tarvittaessa taustalle. Neljän nuoren laulajan solistinelikko on astetta epätasaisempi.
Sopraano Marianne Montonen laulaa osuutensa täyteläisen hallitusti, vaikka korkeissa forteissa teksti himmenee äänen kirkastuessa. Elisaveta Rimkevitch tekee tekstiä isommin, mutta ääni on hiljaisissa kohdissa hatarampi ja fortessa leikkaavampi, ja lisäksi hänet on harmillisesti äänitetty etäämmältä kuin muut. Henri Tikkasen nuori, miellyttävä baritoni on kehittymässä hyvään radiobaritonisuuntaan, kunhan vibraton ja sävyjen yksityiskohdat asettuvat linjakkuuden palvelukseen. Levyn laulajista tenori Aarne Mansikka on äänimateriaaliltaan eniten kesken ja ääntää ruotsia laiskanlaisesti, mutta hoitaa sentään tonttinsa.
Alba on julkaissut levyn vain digitaalisessa muodossa, mikä on ymmärrettävää. Merikannon lied-tuotannolla on suuri taiteellinen kokonaisarvo ja seassa muutama hitti, mutta niiden voimalla tuskin saa myytyä painosta loppuun. Tärkeämpää on, että aineisto on nyt saatavilla soivassa muodossa ja hyvin dokumentoituna.
Aarre Merikanto: Yksinlaulut. - Jasper Koekoek, piano, Marianne Montonen, sopraano, Aarne Mansikka, tenori, Elisaveta Rimkevitch, sopraano, ja Henri Tikkanen, baritoni. (Alba, ABDLP 3)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 24.11.2022.
