Hyppää pääsisältöön

Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

Walter Sallinen: Et le passé revit le temps d’une visite
Walter Sallinen: Et le passé revit le temps d’une visite Uudet levyt

Monitaideteos Et le passé revit le temps d’une visite rakentuu Jäntti-Tuomisen kollaasimaisista kuvista, berliiniläisen Argobooksin julkaisemasta kirjasesta, DVD:stä, musiikkivideoista ja vaikka mistä, joten kokija joutuu selvittelemään useita punaisia lankoja. Mikään langoista ei vie asian ytimeen, mutta kaikki avaavat niitä postmoderneja prosesseja, joiden myötä Musorgskin Näyttelykuvista syntyy aivan uusia kokemuksia ja aivan uutta taidetta, joilla ei ole näennäisesti mitään tekemistä alkuperäisen kanssa.

Siksi on luonnollista, että Walter Sallisen säveltämät kymmenen elektroakustista raitaa rakentuvat pääasiassa sämpleistä, tyylilainoista ja kenttä-äänitteistä, joita Sallinen ongelmitta prosessoi niin, että alkuperäinen häilyy tunnistamattomana taustalla ja silmille hyppää vieraus tai outous. Materiaalista mainittakoon säveltäjän lausuma palindromi, live-elektroniikan triggeröimä Musorgski, Domenico Scarlattin concerto grosson ja Australian Masterchefin klassisten tunnariteemojen yhdistelmä, Linnanmäen kiljunta, Donald Trumpin puhe jossa hän kritisoi tuulivoimaloita lintusurmista ja niin edelleen. Musiikin aineksia ei tarvitse tietää, mutta se kieltämättä lisää postmodernin pyörityksen kierteisyyttä.

Suuri osa ajastani tämän monitaideteoksen parissa kului miellyttävän äimistyksen parissa. Kauhistelin kollaasien rajua epätaidetta, pyörittelin päätäni sille, miten taiteilijat haastatteluissa merkityksellistivät arkisia tapahtumia, ärsyynnyin siitä ettei musiikissa ollut vilpitöntä hetkeä - ja kuitenkin tämä syheröinen merkityssolmu kiehtoi minua niin, että halusin purkaa sitä ja antaa sille omat merkitykseni. Siksi jaksoin kahlata läpi kömpelösti animoituja youtube-videoita, litteroitua löysää taidelässytystä ja aivoja särkevää musiikkia. Ehkä muutkin jaksavat.

"Et le passé revit le temps d’une visite", monitaidekokonaisuus Modest Musorgskin ja Viktor Hartmannin "Näyttelykuvien" pohjalta. - Walter Sallinen, sävellys, ja Markus Jäntti-Tuominen, visuaalisuus, sekä Kaj Mäki-Ullakko, Markus Koistinen ja Klaus Maunuksela, sävellys ym. Eri esittäjiä. Argobooks.

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 24.11.2022.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua