Hyppää pääsisältöön

Sergei Rahmaninov – pianisti, säveltäjä ja kapellimestari

säveltäjä Sergei Rahmaninov
säveltäjä Sergei Rahmaninov Kuva: Ann Ronan musiikki,Radion sinfoniaorkesteri,Musiikkitalo

TUTUSTU RAHMANINOV-KONSERTTEIHIN

"Olenko ajanut takaa yhtä aikaa kolmea jänistä saamatta niistä yhtäkään kiinni", pohdiskeli Sergei Rahmaninov (1873-1943) venäläisen sananlaskun sanoin viitaten uraansa pianistina, säveltäjänä ja kapellimestarina. Jälkimaailman silmissä pohdiskelu tuntuu kohtuuttoman ankaralta. Ainakin pianistina ja säveltäjänä hän sai jäniksensä kiinni ja pataan asti mutta myös kapellimestarina, vaikka se onkin jäänyt hänen taiteilijakuvassaan kahden muun uran varjoon.

Sikäli Rahmaninovin pohdiskelun voi silti ymmärtää, että kolmen musiikillisen aktiviteetin yhteensovittaminen ei ollut helppoa. Kiertueet pianistina häiritsivät hänen sävellystyötään, ja säveltäminen oli hänelle usein vaikeaa ja työlästä jo itsessään. Hän ei ollut mikään Hindemithin, Milhaud'n tai Martinůn kaltainen säveltäjä, joka olisi tuottanut sävellyksiä sujuvassa, käsityömäisessä hengessä.

Rahmaninov kirjoitti ensimmäiset merkittävät teoksensa jo alle parikymppisenä muusikonalkuna. Pianopreludista cis-molli (1892) niin suosittu, että Rahmaninov alkoi pitää sitä jopa eräänlaisena taakkana itselleen. Muutamien nuoruudenkauden teosten menestyksestä huolimatta hän koki varhaiskaudellaan myös vastoinkäymisiä. Glazunov johti Rahmaninovin esikoissinfonian (1895) kantaesityksen keväällä 1897, kertoman mukaan umpihumalassa, ja arvostelut olivat murskaavia, esimerkiksi vanhemman polven säveltäjä-kriitikko César Cui vertasi teosta Egyptin kymmeneen vitsaukseen.

Esikoissinfonia tyrmäys sai Rahmaninovin kadottamaan useaksi vuodeksi luomisvoimansa. Hänen sävelsuonensa aukeni kunnolla vasta hypnoosin tehostaman hoidon jälkeen, ja tuloksena oli toinen pianokonsertto (1901), yksi hänen esitetyimmistä teoksistaan. Uuden luovan nousuaallon sytyttämänä hän sävelsi seuraavan reilun vuosikymmenen aikana pääosan tunnetuimmasta tuotannostaan.

Rahmaninov oli yksi aikansa suurimmista pianisteista. Hänen soitossaan yhdistyivät virtuoosinen tekniikka, vaativimpienkin pianotekstuurien analyyttinen selkeys ja tulkintojen syvältä kummunnut sisäinen voima, jota hänen munkkimaisen vakavailmeinen lavaesiintymisensä entisestään tehosti. Rahmaninovin pianotuotannossa on sekä erillisistä teoksista rakentuvia kokonaisuuksia, kuten 24 preludia ja kaksi Ètude-Tableuaux-teosten kokoelmaa, että kaksi laajamuotoista sonaattia. Neljästä pianokonsertosta varsinkin toinen ja kolmas (1909) kuuluvat lajinsa rakastetuimpiin teoksiin.

Sinfonioita Rahmaninov sävelsi kolme. Niiden lisäksi syntyi vain vähän muuta orkesterimusiikkia, joista tärkeimpiä ovat symbolistiseen aiheeseen perustuva sinfoninen runo Kuoleman saari (1908) ja hänen viimeiseksi teokseen jäänyt Sinfoniset tanssit (1940). Sinfoniasarjan eräänlaisena vokaalisena täydentäjänä on kuorosinfonia Kellot (1913), jota Rahmaninov piti omana suosikkinaan teoksistaan. Vokaalimusiikilla oli muutoinkin tärkeä asema hänen tuotannossaan. Sen pääteoksia ovat kuoroteokset Johannes Khrysostomoksen liturgia (1910) ja Vigilia (1915), joiden lisäksi kolme yksinäytöksistä oopperaa sekä yli 80 yksinlaulua, joissa on usein kosketuksia symbolismiin.

Rahmaninov jatkoi säveltäjänä venäläisromanttista linjaa ja kehitti oman, myöhäisromanttisen monisäikeisen tyylinsä. Hänen opettajiaan olivat Sergei Tanejev ja Anton Arenski, mutta näitä tärkeämpi oli Pjotr Tšaikovskin esikuva. Venäläiseen tradition lähtökohdista Rahmaninov vei sävelkieltään melodisesti vuolaaseen ja harmonioiltaan rikkaampaan suuntaan. Niin spontaaneina kuin hänen teemansa tuntuvatkin virtailevan, niiden taustalla on usein huolellinen motiivinen työ. Hän lainasi usein ortodoksisia hymnisävelmiä, mutta varsinaisen henkilökohtaisen tunnusaiheen hän löysi katolisesta Dies irae –sävelmästä, joka esiintyy monissa hänen keskeisissä teoksissaan.

Lähtö Venäjältä vallankumouksen jaloista ja saapuminen 1918 Yhdysvaltoihin merkitsi ratkaisevaa vedenjakajaa Rahmaninovin uralla. Omasta maaperästään irtireväisty tunneherkkä säveltäjä kadotti useaksi vuodeksi luomisvoimansa ja sävelsi jäljellä olleina 25 elinvuotenaan ylipäätäänkin vähän, vain kuusi julkaistua teosta. Osaltaan syynä olivat myös laajat kiertueet pianistina, jotka veivät suuren osan hänen ajastaan. Hän oleskeli pitkiä aikoja myös Euroopassa, ja vuonna 1932 hän rakennutti Sveitsiin loma-asunnoksi Villa Senariksi nimetyn huvilan.

Rahmaninov ei emigroitumisen jälkeisissä teoksissaan hylännyt venäläisromanttisia juuriaan, mutta hänen musiikkinsa sai aiempaa teräväpiirteisemmän ja riisutumman asun. Yhdysvaltain-kauden luomistyön vaikeus näkyi enemmän Rahmaninovin tuotannon määrässä kuin laadussa, sillä siihen sisältyy monia hänen keskeisiä teoksiaan kuten Paganini-rapsodia pianolle ja orkesterille (1934), kolmas sinfonia (1936) sekä Sinfoniset tanssit (1940).

Kimmo Korhonen

  • Nicholas Collon 40 vuotta: "Olen löytänyt RSO:sta orkesterin, jonka kanssa olen hyvin onnellinen"

    RSO:n ylikapellimestari Nicholas Collon täyttää 40 vuotta.

    RSO:n ylikapellimestari Nicholas Collon juhlii 40-vuotissyntymäpäiväänsä 7.2.2023. "RSO:sta olen löytänyt orkesterin, jonka kanssa olen hyvin onnellinen, ja minusta on aina ihanaa tulla tänne. Se on yksi isoimmista asioista, joita urallani on tapahtunut kolmekymppisenä. Oman orkesterin löytäminen ei ole itsestäänselvää, ja siihen tarvittiin paljon onnea, oikeassa paikassa olemista oikeaan aikaan. Tässä orkesterissa kaikki tuntuu minusta oikealta."

  • Nicholas Collon jatkaa RSO:n ylikapellimestarina 2028 asti

    Uuden sopimuksen myötä turvataan pitkäjänteinen yhteistyö.

    Radion sinfoniaorkesterin (RSO) ylikapellimestarina syksyllä 2021 aloittanut Nicholas Collon jatkaa tehtävässään kesään 2028 asti. Syksyllä 2024 alkavan uuden sopimuksen myötä halutaan turvata pitkäjänteinen yhteistyö.

  • Nicholas Collon: ”Mahlerin kymmenennessä sinfoniassa ei ole kyse kuolemasta, vaan rakkaudesta”

    Teos esitetään 13.1. Musiikkitalossa

    "Esittäjälle on toki tärkeää tuntea taustatekijöitä, ja Mahlerin viimeisen sinfonian tausta on todellakin epätavallinen. Mahlerin sinfoniat koskettelevat yleensä valtavia asioita: universumia, luontoa, ihmiskuntaa, Nietzscheä, Jumalaa. Yhtäkkiä kymmenes sinfonia liittyykin hänen kotielämäänsä", toteaa ylikapellimestari Nicholas Collon Mahlerin 10. sinfoniasta, jonka RSO esittää Musiikkitalossa 13.1.