Kare Eskola
Yle
Suomalaiselle kapellimestariosaamiselle riittää maailmalla kysyntää. Nuoria ja nousevia mäkelöitä, rouvaleita ja stasevskoja ei riitä kaikkialle, mutta kun Tanskan kuninkaallinen ooppera tarvitsi Sibeliuksen sävelrunojen asiantuntijaa, he tiesivät soittaa Okko Kamulle. Kamu jäi eläkkeelle vakinaisista viroistaan jo viisi vuotta sitten, mutta on nyt leppoisaan tyyliinsä levyttänyt Sibeliuksen musiikin Shakespearen näytelmään Myrsky.
Tanskan kuninkaallista oopperaa Sibeliuksen Myrsky-musiikki kiinnostaa luonnollisesta syystä - hehän sen Sibeliukselta tilasivat vuosisata sitten. Ryppyotsaisten sinfoniapyrintöjen keskellä vanhenevalta säveltäjämestarilta syntyi yllättävän pakottomasti tunti pienimuotoista karaktäärimusiikkia, jonka tyyli vaihtelee salonkimaisista teatterilauluista rohkeasti orkesteriväritettyyn modernismiin. Sittemmin Sibelius tiivisti Myrskystä esimerkiksi kaksi orkesterisarjaa, mutta Naxoksen julkaisemalla levyllä näytelmämusiikki kuullaan kokonaisuudessaan ja lähes samana versiona kuin kantaesityksessä.
Shakespearen Myrskyssä on sävellettäväksi muutama kuuluisa laulu, ja levytyksissä ne lähes aina annetaan isojen oopperaäänten laulettavaksi, vaikka kevyt, lyyrinen tai jopa viihteellinen ote sopisi mielestäni paremmin laulujen tunnelmaan ja teatterikontekstiin. Tälläkin kertaa ilmanhenki Arielin kepeät lumolaulut tykittää täyteläinen sopraano Hanne Fischer ihan liian isosti. Myöskään Caliban-hirviön tai humalaisen kolmikon tulkeiksi ei Tanskasta ole löytynyt luonteikkaita teatteriääniä vaan pelkkiä tenoreita. Tällaisissa tilanteissa taidemusiikin raja-aidat ovat yhä harmillisen tukevasti paikallaan.
Enimmäkseen Sibeliuksen Myrskystä vastaa onneksi orkesteri, joka Kamun johdolla tekee muutamia oivalluksia aiempiin kokonaislevytyksiin verrattuna. Harmonin kuuluva käyttö antaa kansanomaista, oudosti jopa kalevalaista sävyä Mirandan unikohtaukseen, ja Arielin lehahdukset tapahtuvat ihastuttavan dramaattisesti.
Konserttiäänityksen haasteet valitettavasti kuuluvat paikoin. Pehmeänä hohtava jousisointi on kuulokuvan parasta antia, mutta kokonaisuutena orkesteri soi bassovoittoisesti ja jopa harppua kumistaen. Puupuhaltimien vireessä on ongelmia ja reippaissa tanssiosissa jousten ja puhaltimien väliin ilmaantuu klappia.
Kokonaisuutena Kamu saa Myrsky-musiikkiin laveutta ja sadunomaista lempeyttäkin, mutta esimerkiksi Vänskän ja lahtelaisten Myrskyyn verrattuna Antonion muotokuvan räiskeet osuvat Kamulta mihin sattuu, Pirujen tanssi on laiska ja epävarma ja Najadien tanssi muistuttaa laiskanpulskeaa hellepurjehdusta.
Kun Kamu teki Myrsky-orkesterisarjat lahtelaisten kanssa, jälki oli tarkempaa, joten kenties ongelmien syy löytyy muualta kuin Kamusta. Konserttitilanne, nopeasti vaihteleva musiikki ja Sibelius-perinteen ohuus ovat tiukka yhdistelmä.
Jean Sibelius: Myrsky. - Tanskan kuninkaallisen oopperan orkesteri, kuoro ja solistit/Okko Kamu. (Naxos, 8.574419)
Kuuntele Suomalaisen musiikin Uudet levyt 8.12.2022.
