Hyppää pääsisältöön

Sibelius-traditio voi lokoisasti Britanniassa

Jean Sibeliuksen elinaikana Iso-Britannia oli hänen musiikilleen suotuisampi vientikohde kuin Manner-Eurooppa. Osa arvostuksesta ja sen synnyttämästä perinteestä on yhä kuultavissa esimerkiksi Lontoon kuninkaallisen filharmonisen orkesterin laadukkaassa Sibelius-syklissä, jonka tuoreella päätöslevyllä kuultavat viides, kuudes ja seitsemäs sinfonia eroavat kotimaahamme iskostuneesta tulkintatraditiosta juuri sopivasti.

Sibelius: Symphonies Nos 5, 6 & 7
Sibelius: Symphonies Nos 5, 6 & 7 Uudet levyt

Owain Arwel Hughesin johtama orkesteri edustaa brittien terävintä kärkeä. Soitto on kauttaaltaan puhdasta ja rytmisesti kiinteää. Puhaltimet osuvat napakasti iskuilleen, temposiirtymät sujuvat yhtenäisesti ja Sibeliuksen suosimista jousitiheiköistä erottuu jokainen sävel. Kiinteyttä ja taituruutta kuvaa, että jopa viitossinfonian loppusointujen patarumpukohot sattuvat kerrankin vapautuneesti kohdalleen.

Tulkinnallisesti korva tarttuu välillä Sibeliuksen orkesterisoosin niihin kohtiin, jotka Suomessa on opittu perkaamaan kirkkaiksi ja välillä omintakeisiksi. Hughes jättää niihin epäselvyyttä, joka kertoo joko harjoitusajan niukkuudesta, mikä on Iso-Britanniassa yleistä, tai luottamuksesta partituuriin, mikä on Sibeliuksen tapauksessa virhe.

Toisaalta riittävä hajurako Sibelius-perinteen ytimeen tuottaa raikkaita ratkaisuja. Esimerkiksi viidennen sinfonian finaalin alkukihinä ei kuulosta metsäiseltä kansallisromantiikalta vaan melkein Beethovenilta, kun dynamiikka on rohkeampaa ja vapautuneempaa kuin suomalaisilla. Joutsenteema tosin ilmaantuu tämän humpan keskelle valjun akateemisin elkein, vailla mystiikkaa, mutta kehittyy finaalin mittaan avoimesti soivaksi herkuksi melkein brittien light music -perinteen hengessä. Kuninkaallisten filharmonikkojen laatu tehoaa myös seitsemännen sinfonian alkuun, jonka harhailevista soinnuista löytyy linjakasta puhtautta ja sen myötä logiikkaa.

Iloisia yllätyksiä on useita, ja innostuisinkin Hughesin tulkinnasta enemmän, ellei korvissani edelleen soisi Klaus Mäkelän ja norjalaisten ylivertainen Sibelius-sykli. Mäkelä mahduttaa fraaseihin enemmän tapahtumia ja tunnelmia ja käyttää sointipalettia kiihkeämmin, mikä punoo sinfonioihin moniulotteisen ja hyvällä tavalla ristiriitaisen merkitysverkoston. Hughesin tulkinnassa on suoraviivaista, lokoisaa laatua, mutta mehukasta perussointia ei muunnella tarpeeksi ja dynamiikan hiljainen ääri jätetään käyttämättä.

Lisäksi Rubicon-yhtiön äänitys on Mäkelän Decca-tuotantoon verrattuna etäinen ja muhjuinenkin, joten sinfoniat eivät pääse iholle asti. Mutta hiveleehän se itsetuntoa näin suomalaisen musiikin päivänä, että lontoolainen huippuorkesteri on levyttänyt Sibeliusta, ja tehnyt sen tosissaan ja hyvin. Annan lisäksi kunniamaininnan levysarjan kansikuvista, joissa on talvisia valokuvia Suomen järvi- ja metsäluonnosta, juuri niin kuin Sibelius-brändiin kuuluu.

Jean Sibelius: Sinfoniat nro 5, 6, ja 7. - Lontoon kuninkaallinen filharmoninen orkesteri/Owain Arwel Hughes. (Rubicon, RCD1073)

Kuuntele Suomalaisen musiikin Uudet levyt 8.12.2022.

  • BIS-yhtiön parhaat joulureseptit maustetaan kansanmusiikilla

    Levyarvostelu

    Oman jouluni voimasoittolistalta löytyy levy-yhtiö BISin kaksi Folkjul-levyä, joilla ruotsalainen kansanmusiikki ja Gunnar Idenstamin urkusärmikkyys yhdistetään tuttujen joululaulujen säkenöiviin kuorosovituksiin. Hyvää joulureseptiä ei kannata liikaa muuttaa: BIS leipoo samalla ohjeella joululevyjä myös norjalaisten kanssa. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2014 ja uusi täksi jouluksi.

  • Ilmiliekin ja Salokosken joulu loistaa yksinkertaisesti kuin kynttilä

    Levyarvostelu

    Laulaja Emma Salokoski ja Suomi-jazzin ykköskvartetti Ilmiliekki ovat aiemmilla yhteislevyillään luodanneet suomenruotsalaista kansanlaulua ja runoutta. Nyt ilmestynyt joululevy kurottaa suomenkielisen kulttuurin puolelle ja omiin sävellyksiin ja sanoituksiin, mutta jatkaa musiikillisesti samaa linjaa.

  • Joulun tapahtumarikkain oratorio on koottu varhaisbarokin helmistä

    Levyarvostelu

    Joulun käyttömusiikissaan varhaisbarokin saksalaiset kanttoriurkurit käsittelivät työnsä puolesta joulun kaikkia tapahtumia ja tunnelmia. Ei siis ihme, että tämän joulun etevin jouluoratorio on kasattu laittamalla sopivia barokkilöytöjä joulutapahtumien mukaiseen järjestykseen. Asialla on mainio Clematis-yhtye, joka on kaivanut arkistoja syvältä mutta hyvin levylleen O Jesulein.

  • Monteverdi saa joulun säihkymään

    Levyarvostelu

    Säihkettä ja suurenmoisuutta jouluunsa saa kätevällä ja ekologisella tavalla, kun lainaa ne Venetsian jouluvespereistä 1600-luvun alusta. Silloin säveltäjämestari Claudio Monteverdi ahkeroi Pyhän Markuksen katedraaliin niin juhlavia joulumusiikkikokonaisuuksia, että niitä tultiin kuuntelemaan ympäri Eurooppaa. DG-yhtiön jouluisella kärkituotteella kuullaan tällainen jouluvesper kapellimestari Andrea Marconin ennallistamana, ja harvoin on joulu kuulostanut yhtä komealta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua