Suomalaissyntyisen Laura Netzelin pianokonserton levyttäminen asettuu luonnostaan osaksi meneillään olevaa historiallisten naissäveltäjien uudelleenarviointia. Mutta mitä tarinaa kertoo levy, jossa Netzelin jälkeen kuullaan Jan Sandströmin ja Andrea Tarrodin uudenaikaisina kimmeltävät pianokonsertot? Ruotsalainen pianisti Peter Friis Johansson on kerännyt uutuuslevylleen kolme itselleen läheistä, Ruotsissa sävellettyä pianokonserttoa, mutta ohjelmallista yhteyttä niillä ei aluksi näytä olevan.
Johanssonin täydentämä Laura Netzelin konsertto tihkuu ranskalaisvaikutteista romantiikkaa, muttei sovi muottiin, enkä aivan uskalla sanoa, mistä se johtuu. Kenties säveltäjän omaleimainen ilmaisupakko ja lievä kömpelyys muodon ja orkestroinnin suhteen yhdistyvät musiikiksi, joka leikittelee makoisasti odotuksilla mutta on vilpitöntä.
Johansson kilkuttelee Netzelin virtuoositekstuurit ja yllätyskäänteet uskottavasti ja Ryan Bancroftin johtama Göteborgin sinfoniaorkesteri hioo säestyksen saumat sopivasti pehmeämmiksi. Levyn varsinainen tarina alkaa kuitenkin avautua vasta Jan Sandströmin teoksessa Viisi kappaletta pianolle ja orkesterille. Netzelin mollivoittoisesta, erikoisesta kiihkohempeilystä ei olekaan kovin pitkä matka Sandströmin postmoderniin naivismiin, jossa romantiikan kirkasotsaisuus on läsnä harmonioissa, tunnelmissa ja pianon kimmellyksessä.
Sandströmistä levyn juoni jatkuu Andrea Tarrodin pianokonserttoon Stellar Clouds, joka sekin on episodista, sopivasti väritettyä tekstuurimusiikkia ja siksi Netzelille sukua. Kosmisen orkesterikielen laajennetusta sanastosta rakennettujen staattisten kenttien keskellä romantiikka kuuluu herooisissa nostatuksissa ja hetkellisessä valssinostalgiassa, joka muistuttaa raikkaampaa versiota Valentin Silvestrovin haikailusta.
Sekä Sandström että Tarrodi edustavat uuden taidemusiikin sointuisaa laitaa, mutta he osaavat lainata menneisyyden tuttuudesta ja nykyhetken populaarista luontevalla tavalla. Nämä postmodernit konsertot asettuvat kunnioittavaan vuoropuheluun Laura Netzelin kanssa, koska ne eivät ei ole ironista tai itsetietoista lainailua. Niinpä levystä tulee enemmän kuin osiensa summa, vieläpä tavalla jota Peter Friis Johansson ei ainakaan levytekstin perusteella osannut ajatella. Mutta sen hän ainakin ymmärsi, ettei Netzelin konserttoa kannata sulkea historian naissäveltäjille varattuun aitaukseen, vaan se pitää päästää keskustelemaan muun musiikin kanssa.
Laura Netzel: Pianokonsertto e-molli; Jan Sandström: Viisi kappaletta pianolle ja orkesterille; Andrea Tarrodi: Pianokonsertto nro 1 "Stellar Clouds". - Peter Friis Johansson, piano, ja Göteborgin SO/Ryan Bancroft. (BIS-2576)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 15.12.2022.