Kare Eskola
Yle
Amerikkalaisen säveltäjä George Walkerin syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi sata vuotta. Juhlan kunniaksi hänen musiikistaan on viimein alkanut ilmestyä sen arvon mukaisia levytyksiä, viimeisimpänä Clevelandin orkesterin julkaisu Walkerin keskeisestä orkesterimusiikista. Sen äärellä voi lumoutua huolella aseteltujen sävelten vakavasta arvokkuudesta ja samalla pohtia, millaiseksi Walkerin asema muodostuu taidemusiikin moniarvoistumisen myötä.
Walker oli afroamerikkalainen ja sai osansa taidemusiikin rasismista sekä pianistina että säveltäjänä. Hänen musiikkiaan arvostettiin paljon mutta esitettiin vähän ja levytettiin vielä vähemmän. Tämä ei kuitenkaan määritä Walkeria, häntä määrittää arvokkuus. Jo pianosonaattilevytyksen arviossa sanoin, että Walkerin atonaalinen tai vapaatonaalinen kevytmodernismi ei ole kaunista tai rumaa eikä se ilmaise tai julista mitään, mutta silti tai siksi kuulija kokee saavansa Walkerilta mahdollisimman hyvin järjestettyä ääntä; tämä arvokkuus ja luottamus musiikin voimaan on jo itsessään merkityksellistä, ja sen lisäksi musiikki on hyvää.
Aiemmin Walkerin orkesterimusiikista on ollut vain piinallisen huonoja levytyksiä, mutta nyt The Big Fiveen kuuluva Clevelandin orkesteri korjaa tilannetta Walkerin keskeisillä teoksilla: Antifonys jousiorkesterille sekä neljäs ja viides sinfonia ovat kestoltaan lyhyitä, joten levylle mahtuu myös laulusarja Lilacs Walt Whitmanin runoihin. Huippuorkesteri ei kuitenkaan pääse herkuttelemaan orkesterisoinneilla saati kansallisen tai afroamerikkalaisen identiteetin aineksilla. Walkerin musiikki on absoluuttista, kuten sanotaan - sen mietteliäs, kiihkeä tunteellisuus viittaa vain itseensä.
Clevelandilaisten puhtaus ja muhkeus tuovat kuitenkin Walkerin sinfonioista esiin lempeyttä ja itsevarmuutta, mikä auttoi ainakin minua keskittymään pelkkiin säveltapahtumiin eikä niiden merkityksiin. Sama vaikutus on Lilacs-sarjan solistilla Latonia Moorella, jonka tasainen ja täyteläinen sopraano pitää intensiivistä tunnelmaa yllä, mutta antaa tekstin avautua ilman ylitulkintaa. Kapellimestari Franz Welser-Möst selvästi ymmärtää Walkerin musiikin ominaislaadun, mutta silti uskon, että tämän musiikin tulevat tulkinnat löytävät Walkerin sointiväreistä, dynamiikasta ja kiihkeästä rauhasta vielä enemmän ammennettavaa.
Vaikea silti sanoa, nouseeko Walker edes tämän juhlavuotensa myötä amerikkalaisen taidemusiikin kaanoniin. Sikäläinen orkesteriyleisö on ehkä niin tottunut säihkeeseen, huumoriin ja tähtikulttiin, ettei pysty identifioitumaan Walkerin musiikkiin, joka haluaa olla vain hyvin järjestettyä ääntä. Itse kuitenkin kuuntelen Walkerin musiikkia niin vaikuttuneena ja liikuttuneenakin, etten voi kuin uskoa sen voimaan ja tulevaisuuteen.
George Walker: Antifonys; Sinfonia nro 4 "Strands"; Lilacs; Sinfonia nro 5 "Visions". - Clevelandin orkesteri/Franz Welser-Möst, ja Latonia Moore, sopraano. (The Cleveland Orchestra, TCO0005)
Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 15.12.2022.
