Hyppää pääsisältöön

1970-luku oli suomiprogen kulta-aikaa

Edistyksellisen rockin pioneereja maassamme olivat mm. Elonkorjuu, Haikara, Charlies, Wigwam, Tasavallan Presidentti, Tabula Rasa ja Finnforest.

Progressiivisesta popista alettiin puhua 1960-luvun lopulla. Se määriteltiin taiteellisesti kunnianhimoiseksi, syvälliseksi ja epäkaupalliseksi. Näillä käsitteillä proge haluttiin erottaa ”kaupallisesta listamusiikista”.

Proge otti vaikutteita psykedeelisestä rockista, klassisesta musiikista, jazzista, folkista, bluesista ym. Alan aforismin mukaan: jos kappaletta voi tanssia, se ei ole progea. Mikäli taas tahtilajia ei voi erottaa eikä sanoista ymmärrä mitään, kyseessä voi hyvinkin olla proge.

Suomessa progressiivisen popin keskeisiä nimiä 1970-luvulla olivat Wigwam, Tasavallan Presidentti ja Tabula Rasa, joista kaksi ensin mainittua huomattiin myös ulkomailla. Muita tuon ajan kiinnostavia progeyhtyeitä olivat mm. Haikara, Elonkorjuu ja Finnforest.

1970-luvun lopun punk-vyöryssä progea alettiin pitää mahtipontisena, teennäisenä ja sisäänpäinkääntyneenä. 1990-luvulla uusi sukupolvi löysi sen, ja progesta tuli jälleen coolia.

Teksti: Jukka Lindfors