Kansalliseepos Kalevala

Maailmankirjallisuuden klassikkoihin kuuluvan teoksen syntyvaiheita sekä myöhempien aikojen juhlapuheita, keskusteluja ja arvioita vuosilta 1935-2009.

Elias Lönnrotin kokoaman Vanhan Kalevalan ilmestyminen vuonna 1835 herätti kansallisen itsetunnon. J.L. Runeberg vertasi teosta kreikkalaisen taiteen saavutuksiin.

Vuonna 1845 J.V. Snellman johdatteli suomenkielistä lukijakuntaa tutustumaan teokseen. Näin keskustelu Kalevalasta kytkeytyi myös kansallisen herätysliikkeen ohjelmajulistuksiin ja kielitaisteluun.

Uusi Kalevala eli nykyinen Kalevala ilmestyi vuonna 1849.

Kun vuoden 1850 sensuuriasetus uhkasi panna sulun voimistuvalle suomalaisuudelle, vaelsivat kymmenet ylioppilaat Suomen korpiin Kalevala repussaan jatkamaan Lönnrotin työtä.

Myöhemmin teoksen menestystä siivitti kansallisromanttisen taiteen kulta-aika. Kalevalaisen runon innoittamia olivat mm. Jean Sibelius, Eino Leino, Akseli Gallen-Kallela ja Emil Wikström. Innostus Kalevalaan kesti pitkälle yli viime vuosisadan vaihteen.

Vanhan Kalevalan juhlavuoteen 1985 valmistauduttiin Paavo Haavikon käsikirjoittaman, Kalle Holmbergin ohjaaman ja YLEn tuottaman Rauta-aika -televisioelokuvan merkeissä. Rauta-ajan näki arviolta 100 miljoonaa eurooppalaista katsojaa. Elokuva palkittiin Prix Italialla vuonna 1983.

Uuden Kalevalan 150-vuotisjuhlaa vietettiin vuonna 1999 Suomen lisäksi 42 muussa maassa, Pohjoismaiden ja Euroopan maiden lisäksi myös mm. Kiinassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Intiassa.

Kalevalan 160. juhlavuoden kunniaksi 2009 Kalevalaseura kutsui 20 nimekästä suomalaista nykysäveltäjää ja -kuvataiteilijaa tekemään Kalevalan runoista oman tulkintansa. Teokset olivat esillä Ateneumin taidemuseon suurnäyttelyssä 2009.

Kalevalaa on käännetty 60 eri kielelle.

Kalevalan ensimmäinen käännös tietokonekielelle on Semanttinen Kalevala. Se johdattaa tietotekniikan avulla Kalevalan juonellisten rakenneratkaisujen, runojen kielen ja kulttuuristen merkitysten äärelle.

Teksti: Rita Landström