Hyppää pääsisältöön

Kokenut J. K. Paasikivi luovi vaikeat kaudet

J.K. Paasikivellä oli jo takanaan pitkä ura, kun eduskunta valitsi hänet presidentiksi Mannerheimin pyydettyä eroa terveydellisiin syihin vedoten. Ärähtelevä ja murahteleva Paasikivi ei ollut läheisilleen helppo työtoveri.

Paasikiven poliittinen ura alkoi jo autonomian aikana. Jo vuonna 1918 Paasikivi toimi senaatin talousosaston varapuheenjohtajana eli käytännössä pääministerinä.

Poliittiselta ajattelultaan Paasikivi oli vanhasuomalainen monarkisti. Suhteessa Venäjään Paasikivi edusti sortovuosina ns. myöntyvyyslinjaa. Uuden puoluemuodostuksen myötä Paasikivi liittyi kokoomukseen, jonka puheenjohtajana hän toimi 1930-luvun puolivälissä.

Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana hän oli vuosina 1914-1934. Pankkiuran ohella Paasikiven taitoja tarvittiin jatkuvasti myös politiikassa.

Jo vuonna 1920 Paasikivi toimi Suomen valtuuskunnan johtajana Tarton rauhanneuvotteluissa. Paasikiven idänsuhteiden asiantuntemusta tarvittiin niin talvisodan alla kuin monesti myöhemminkin Suomen siirtyessä sodasta rauhan kauteen.

Sodan jälkeisessä tilanteessa presidentti joutui kantamaan harteillaan maan kohtaloita monien ristipaineiden kohteena. Rauhanneuvottelut, sotasyyllisyyskysymys, Pariisin rauhansopimus 1948, YYA-sopimus, valvontakomission aika, kotimaisten kommunistien sisäpoliittinen vaikutusvalta ja lopulta Porkkalan palautus leimasivat historiallisina käännekohtina Paasikiven uraa.

Teksti: Reijo Perälä