Hyppää pääsisältöön

Mauno Koivisto – Turun fundeeraaja

Mauno Koivisto (1923–2017) nousi presidentiksi Urho Kekkosen pitkän valtakauden jälkeen vuonna 1982. Uusi presidentti alkoi hiljalleen purkaa edeltäjänsä luomaa valtajärjestelmää. Ennen presidenttiyttä Koivisto oli ollut pääministerinä ensi kerran jo vuonna 1968, välillä Suomen Pankin johdossa, kunnes palasi politiikkaan pääministerin paikalle vuonna 1979.

Koiviston presidenttikautta leimasivat Neuvostoliitossa ja sen vaikutuspiirissä tapahtuneet mullistukset. Toinen presidenttikausi päättyi laman ankeissa tunnelmissa 1994. Koiviston meriitiksi katsotaan parlamentarismin kehittäminen presidentinvallan kustannuksella. Myös EU-jäsenyysneuvottelut käytiin Koiviston toisen kauden aikana, ja presidentin kiitettiin hivuttaneen Suomea idästä kohti länttä – joskin varovaisesti. Arvostelua Koivisto sai hitaasta reagoimisesta Baltian maiden itsenäistymisen yhteydessä. Leppoisasti esiintynyt Koivisto osasi myös jyrähtää tiukasti, jos asiat eivät sujuneet hänen ajatustensa mukaan.

Politiikan pelikenttien ohella Koivisto oli tuttu näky lentopalloverkolla. Politiikassa ja talouselämässä kokenut, tohtoriksi opiskellut Koivisto oli huumorintajuisen esiintymisensä ja satamavuosien ansiosta aina myös kansan mies. Presidenttikautensa jälkeenkin "Manu" nautti kansansuosiota ja otti silloin tällöin kantaa poliittiseen keskusteluun.

  •