Romanit Suomessa

Suomessa asuvat romanit ovat kokeneet eriasteista vieroksuntaa jo puolen vuosituhannen ajan. Miten romanikulttuuri on maassamme näyttäytynyt?

Romanit saapuivat Suomeen viitisensataa vuotta sitten pääasiassa Ruotsin kautta. Alkoi kiivas karkotus: milloin heidät karkotettiin Suomesta Ruotsiin, milloin Ruotsista Suomeen.

Ankara vieroksunta johti vuonna 1637 säädettyyn hirttolakiin, joka salli teloittaa kaikki maahan jääneet romanit ilman oikeudenkäyntiä. Laki kumottiin vuonna 1748.

Myös kirkon kanta romaneihin oli alkuun jyrkän kielteinen. Kirkolliset toimitukset sekä sairaanhoito olivat heiltä pitkään kielletyt.

1800-luvulla ilmapiiri lauhtui ja romaneja päätettiin yrittää sulattaa valtaväestöön. Suomen itsenäistyttyä 1917 romaneista tuli Suomen kansalaisia ja he saivat samat oikeudet kuin muutkin kansalaiset.

Saavutetuista oikeuksista huolimatta romanien käytännön elämä pysyi hankalana.

Yhteiskunta teollistui ja perinteiset käsityöläisammatit vähensivät jatkuvasti merkitystään. Työnsaanti edellytti yhä useammin koulunkäyntiä. Sitä romanit vierastivat, sillä tavoitteena oli edelleen sulattaa romanit valtaväestöön.

1960-luvulta alkaen romanien asuinolot ja toimeentulo ovat kohentuneet. Siitäkin huolimatta tämänhetkisistä noin 10 000 romanista jopa puolen arvellaan olevan työttömänä.

Romanikulttuuria on kritisoitu niin valtaväestön kuin romanien itsensäkin taholta. Arvostelu on kohdistunut mm. verikostoon, naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan, rikollisuuteen ja nuorten koulu- ja päihdeongelmiin.

Romanien musiikki on kuitenkin vedonnut suomalaisiin vahvasti. Taisto Tammi, Hortto Kaalo, Markus Allan, Anneli Sari, Rainer Friman, Amadeus Lundberg ja monet muut ovat vuorollaan kohonneet kaiken kansan suosikeiksi.

Teksti: Petra Himberg