Hyppää pääsisältöön

Sauli Niinistö – puolivallaton mies nousi kansansuosioon

Juristina toimineen ja omaa lakiasiantoimistoa pyörittäneen Sauli Niinistön (1948) tie Suomen suosituimmaksi poliitikoksi ja lopulta presidentiksi alkoi kunnallisvaaleista 1976, jolloin hänet valittiin kotikaupunkinsa Salon kaupunginvaltuustoon ja kaupunginhallitukseen.

Eduskuntaan Niinistö nousi kolmannella yrittämällä vuoden 1987 vaaleissa. Niinistö on ollut eduskuntavaalien äänikuningas kaksi kertaa peräkkäin. Vuonna 1995 hän keräsi vaalien suurimman henkilökohtaisen äänimäärän lähes 19 000 äänellä Turun vaalipiirissä ja neljä vuotta myöhemmin ennätykset paukkuivat Helsingin vaalipiirissä yli 30 000 äänellä.

Niinistö nousi Lipposen ensimmäisen hallituksen oikeusministeriksi vuonna 1995, mutta siirtyi seuraavana vuonna Iiro Viinasen tilalle valtiovarainministeriksi. Niinistö on toistaiseksi ollut Suomen pitkäaikaisin valtiovarainministeri (1996-2003), jonka kausiin mahtui muun muassa lama-ajan jälkimaininkien tiukat säästökuurit sekä Euroopan unionin jäsenyyden tuomat muutokset ja eurovaluuttaan siirtyminen.

Presidenttiehdokkaaksi Niinistöä pyydettiin jo vuoden 2000 presidentinvaaleissa, mutta silloin hän kieltäytyi perhesyihin vedoten sanoen olevansa yksinhuoltaja ja ”puolivallaton leskimies”. Seuraavien presidentinvaalien alla tilanne oli jo toinen ja Niinistö ilmoitti asettuvansa kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaliin. Niinistö hävisi täpärästi istuvalle presidentille Tarja Haloselle toisella kierroksella.

Kuusi vuotta myöhemmin koitti Niinistön hetki. Pekka Haaviston kanssa toiselle kierrokselle äänestetty Niinistö valittiin Suomen 12. presidentiksi 62,6 %:n kannatuksella, mikä oli suurin toisen kierroksen kannatus Suomessa suoran kansanvaalin aikana.

Vuoden 2018 presidentinvaaleissa Niinistö valittiin jatkokaudelle jo ensimmäisellä kierroksella historiallisen korkealla 62,7 % kannatuksella.