Hyppää pääsisältöön

Suomen sota 1808-1809

Vuosien 1808-1809 sodassa Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Sodan seurauksena Suomi sai autonomisen aseman ja omat valtiopäivät.

Suomen sodan taustalla oli Tilsitin rauha, jossa Napoleon ja Aleksanteri I solmivat liittosopimuksen.

Siinä osapuolet sitoutuivat kokoamaan muut Euroopan maat yhteisrintamaan Englannin eristämiseksi, ellei Venäjä onnistuisi välittämään rauhaa brittien ja ranskalaisten välille.

Aleksanteri I painosti Ruotsia liittymään Englannin-vastaiseen mannermaansulkemukseen. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf vihasi Napoleonia kuitenkin liian syvästi.

Aleksanterin 17.2.1808 antama uhkavaatimuskaan ei tepsinyt, ja Venäjä hyökkäsi Suomeen 21. helmikuuta 1808.

Sodan kestäessä Venäjän tavoite vaihtui, ja päämääräksi otettiin Suomen pysyvä valloittaminen.

Suomen armeija peräytyi keväällä hyökkääjien tieltä ja pääsi hyökkäyksen vasta kesällä. Se saavutti heinäkuussa voittoja, muttei kyennyt hyödyntämään niitä ja joutui lopulta vetäytymään Ruotsin puolelle.

Taistelut Suomen maaperällä päättyivät syksyllä 1808, mutta jatkuivat Ahvenanmaalla ja Ruotsin rannikolla vielä syyskesään 1809. Sota päättyi Haminan rauhaan 17.9.1809.

Sodan aikana keisari Aleksanteri I kutsui koolle Porvoon valtiopäivät. Niillä suomalaiset vannoivat uskollisuutta keisarille, ja tämä puolestaan vahvisti Ruotsin vallan aikaiset perustuslait.

Suomella taattiin ensi kertaa itsehallinto, omat lait, valtiopäivät ja senaatti. Suomalaiset kohotettiin Aleksanterin sanoin "kansakunnaksi kansakuntien joukkoon".

Teksti: Jukka Lindfors