Hyppää pääsisältöön

Tangoklassikkoja

Tangosta on sadan vuoden kuluessa tullut Suomen suoranaista kansallismusiikkia. Klassiset tangohitit ovat säilyttäneet suosionsa vuosikymmenestä toiseen.

Tango tuli Suomeen 1910-luvulla, jolloin se sai aikaan tanssivillityksen. 30-luvulla Suomeen levisivät eurooppalaiset lauletut tangot, joiden aihepiiri oli usein eksoottinen.

Mustalaisista, gauchoista ja espanjattarista tuli tangojen suosittuja perushahmoja. 30-luvun lopulla suomalainen tango alkoi kehittyä tuttuun perusmuotoon: mollivoittoisuus ja luontosymboliikka valtasivat alaa.

Sotavuosina ja sodan jälkeen syntyi monia tangoklassikkoja. Toivo Kärki aloitti tuolloin valtaisan tangotuotantonsa.

Viisikymmenluku olikin Kärjen ja tangokuninkaaksi nimetyn laulaja Olavi Virran kulta-aikaa. Kaikkein suurin tangokuume syttyi kuitenkin 60-luvun alussa samaan aikaan kun rockmusiikki teki läpimurtoaan Suomessa.

Kitarayhtyeet ja tangolaulajat vuorottelivat myyntilistojen kärjessä. Pinnalle nousivat mm. suomalaisen tangon suurnimet Eino Grön, Reijo Taipale, Esko Rahkonen, Taisto Tammi ja Markus Allan. Unto Mononen kohosi uudeksi merkkisäveltäjäksi.

Tangokuume haihtui muutaman vuoden kestettyään, mutta perinteinen iskelmä koki uuden renessanssin 70-luvulla humppainnostuksen myötä.

Vuonna 1985 alkaneet Tangomarkkinat onnistuivat luomaan tangosta brändin. Uudet suomalaiset tangot eivät kuitenkaan ole jääneet ikivihreiksi, ja Tangomarkkinoiden tangokuninkaallisetkin ovat yleensä siirtyneet tavallisen iskelmä- ja popmusiikin pariin.

Tango on kuitenkin vakiinnuttanut puolivirallisen asemansa kansallisena perusmusiikkina. Kun jossain yhteydessä halutaan kuvata suomalaisuuden nostalgista ydintä, valinta kohdistuu miltei automaattisesti tanssilavaan ja tangoon.

Teksti: Jukka Lindfors