Taiteilijapari Alma ja Toivo Kuulan kirjeet 1918

Sata vuotta sisällissodasta ja sata vuotta säveltäjä Toivo Kuulan kuolemasta on nostanut toiminnanjohtaja Markku Marttisen isovanhemmat Alma ja Toivo Kuulan esille enemmän kuin vuosiin.

Kesäkuun 4. päivänä on Toivon nimipäivä. Surun musertama Alma Kuula vie rakkaan Toivon haudalle kukkia ja muistelee päiväkirjassaan tapahtumat Viipurissa vappupäivän aamusta aina Toivon viimeiseen henkäykseen asti.

Kesäkuun 2. päivänä Alma Kuula on Helsingissä. Toivo on haudattu Hietaniemen hautausmaalle 28. toukokuuta.

Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

Toukokuun 26. päivänä alkaa Toivo Kuulan viimeinen matka Viipurista kohti Helsinkiä.

Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää Irene Kuulan kautta sukulaisille tiedon Toivon hautajaisista.

Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

Huhtikuun 29. päivänä säveltäjä Toivo Kuula kirjoittaa viimeiset rivit koko kevään mittaiseen kirjeeseensä Arvo-veljelle. Kirje jää samalla myös hänen elämänsä viimeiseksi.

Huhtikuun 28. päivänä Kuulan taiteilijapariskunnan luona sekä vierailee että yöpyy jääkäreitä ja Toivo päättää omistaa säveltämänsä Suojeluskunnan marssin Waasan rykmentille. Toivo saa myös tietää, että hänen veljensä Arvo ei ole kuollut.

Huhtikuun 28. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa toiseksi viimeisen kevään 1918 lyhyistä päiväkirjamerkinnöistään.

Huhtikuun 27. päivänä säveltäjä Toivo Kuula lähettää kortin vanhemmilleen Matti ja Sanna Kuulalle Vaasaan.

Huhtikuun 26. päivän vastaisena yönä valkoisten joukot yöpyvät luvatta Kuulan taitelijaperheen kotona samalla kun pariskunta viettää vielä yhden yön pihakellarissa.

Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

Huhtikuun 22. päivänä, aivan sisällissodan lopputaistelujen kynnyksellä, säveltäjä Toivo Kuulan epätoivo on syvimmillään.

Huhtikuun 21. päivänä säveltäjä Toivo Kuula ei voi ymmärtää valkoisia: "Että yhdellä paikalla vaan olla nökötetään monta kuukautta".

Huhtikuun 21. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa toisen, yhden harvoista kevään 1918 päiväkirjamerkinnöistään.

Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.