Penkkitaiteilija

Homoäiti vie syvälle yhden äidin arkeen, sen iloihin ja ahdistuksiin, pieniin hetkiin, joissa voi olla kätkettynä suurta draamaa. Heini Junkkaalan tarinaa ja tekstiä kertoo näyttelijä Katja Küttner.

Red Nose Companyn Babylon on kertomus vallasta, nähtynä kahden klovnin näkökulmasta. Esitys on ilottelevan feministinen, kekseliäs ja julmetun hauska.

Anna Krogeruksen kirjoittama ja Kaisa-Liisa Logrenin ohjaama näytelmä kertoo yhden helsinkiläisen lähiökerrostalon ihmisistä. Aiheena ovat masennus, yksinäisyys, syrjäytyminen, alkoholismi, köyhyys ja rapautuva mielenterveyshoitojärjestelmä. Synkistä teemoista huolimatta esitys onnistuu valamaan katsojaan toivoa.

Antti Hietalan kirjoittama ja ohjaama Mount Everest kertoo pariskunnasta, jota on kohdannut iso menetys, keskenmeno. Se romahduttaa kaikki odotukset ja unelmat. Aiheena on suru, masennus, lamaantuminen. Ja toisaalta: auttaminen, toipuminen, kamppailu.

Matka pelon ytimeen alkaa avaruusaluksen ohjaamosta, jossa miehistö herätetään horroksesta tutkimaan outoa signaalia. Esitys on hurmaava halpis-camp-avaruusseikkailu yhdistettynä yllätykselliseen teatterileikkiin.

Juha Jokela soveltaa taitavasti ja yllättävästi radiomaisuutta teatterin estetiikkaan. Esitystalous-trilogian päätösosan aiheena on muutos, jonka näyttämönä toimii tapiolalainen paikallisradio nimeltään Radio Stage.

Pirkko Saision kirjoittama, Jussi Tuurnan säveltämä ja Laura Jäntin ohjaama kolmituntinen spektaakkeli näyttää ja kuulostaa upealta – mutta käteen jää lopulta kovin vähän.

Helsingin kaupunginteatterin Kinky Boots -musikaali tarjoaa vapauttavan, riemukkaan illan. Lauri Mattila on drag queen -tähti Lolan roolissa sädehtivä.

Juha Kukkonen on ohjannut Suomenlinnan kesäteatteriin mielisairaalasatiirin. Esitys puhuttelee, naurattaa ja saa ajatukset liikkeelle. Visuaalisesti esitys on yksinkertainen ja niukka: sama ylöspano olisi vaivatta siirrettävissä identtisenä sisätiloihin.

Helsingin Kaupunginteatterin Mörköooppera on valloittava ja värikäs juttu. Marjatta Pokelan liki 40 vuotta sitten julkaistut laulut tuntuvat raikkailta. Katsomossa on hauskaa, ja niin tuntuu olevan näyttämölläkin. Sanna Majuri säteilee Mörkönä.

Toinen luonto -esityksessä näyttelijöiden kasvot on peitetty maskeilla ja ääni tulee nauhalta. Anni Kleinin ohjaamassa ja Pipsa Longan kirjoittama näytelmä vetää karmivasti ja tehokkaasti esiin rajaa, jonka me ihmiset olemme vetäneet itsemme ja muiden eläinten väliin.

Juha Malmivaaran Lahteen ohjaama kuusituntinen Täällä Pohjantähden alla on vaikuttava esitys. Omaperäisintä lahtelaisten tulkinnassa on sen läpikotainen tanssillisuus.

Kansallisteatterin Julia ja Romeo on todellisten romantikkojen tekemä esitys, se on selvää. Ja juuri siksi esitys on niin koskettava ja kaunis. Jussi Nikkilän toinen Shakespeare-ohjaus on ehyt ja kirkas työ.

Leea Klemolan Viettelyksen asuntovaunu vie porilaiselle leirintäalueelle, jossa kyyhöttää lommoinen asuntoauto, Wagon de Désiré. Mukana on kaikuja Tennessee Williamsin Viettelyksen vaunusta: raskaus, raiskaus, menetetty perintö, juopottelu, öinen hulluus.

Porttiteatteri on vankilasta vapautuvien teatteri. Joulutarinoita-esityksessä he kertovat kipeitä ja hilpeitä tosikertomuksia jouluista. Joulun ikionnellista kuvastoa vasten kipu iskee entistä kovemmin.

Ryhmäteatterin Muodonmuutos on tärkeä ja jopa röyhkeä puheenvuoro tästä ajasta ja sen vallitsevista arvoista. Esa Leskisen ohjaus juhlistaa upeasti teatterin 50-vuotista taivalta.

Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Kansallisteatterin juhlanäytelmä on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton.

Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

Juha Hurmeen Hullu kertoo mielen sairastumisesta ja toipumisesta. Katsomossa tajuaa kuinka kaameasta ja vakavasta asiasta hulluudessa on kyse. Ja silti saa nauraa vatsansa kipeäksi.

Juha-Pekka Hotinen ja Atro Kahiluoto ovat tehneet salapoliisityötä sovittaessaan näyttämölle Marko Tapion unohdettua klassikkoa. Syntyy jännittävä, kiihkeä, historian monia kerroksia irtonaisesti kuljettava esitys.