Pönttöpesintä

Kesykyyhkyn kokoinen uuttukyyhky on sinertäväharmaa. Rinta on viininpunertava, ja siivellä on kaksi mustaa poikkijuovaa. Koiraan soidinääni on kaksitavuinen ”huu-uh huu-uh…”.

Harmaasieppo on yleinen metsissä ja metsien reunoilla, mutta myös asutuilla alueilla. Maatilojen ja kesämökkien pihapiireissä harmaasieppo pesii talojen seinustoilla, joskus hyvinkin näkyvissä paikoissa.

Naakkapari voi olla hauska vuokralainen pihapiirissä. Ja jos laittaa vain muutaman pöntön, yhdyskunta ei kasva liian suureksi, koska naakka tarvitsee pesäpaikakseen kolon tai onkalon.

Uuttukyyhky on maassamme harvalukuinen pesimälintu. Sen erityispiirteisiin kuuluu, että naaras voi pyöräyttää munat, vaikka edelliset poikaset eivät vielä ole lentäneet pesästä.

Jos tuntee leppälinnun laulun, niin etelärannikon asukas voi olla sitä mieltä, että leppälintu on harvinainen. Keski-Suomen korkeudella alkaa paljastua, että laji on jo sangen yleinen. Ja viimeistään Kuusamon metsäteitä kulkiessa huomaa, että se on itse asiassa aika yleinen. Pohjois-Suomen asukkaat tuntevat leppälinnun paljon paremmin kuin etelän ihmiset.

Kaukaa kuultuna viirupöllön huhuilua voi olla vaikea erottaa pihapiiriä vartioivan karvaturrin haukahteluista. Viirupöllö on yleensä aktiivisimmillaan aamu- ja iltahämärissä, mutta se on liikkeellä ravinnon perässä myös öisin. Viirupöllö saalistaa pääosin pikkunisäkkäitä. Niiden osuus pesimäaikaisesta ravinnosta on yli 75 prosenttia. Myyrien ja linnunpoikasten ohella pesistä on löytynyt myös oravien, lumikoiden, kärppien ja liito-oravien jäänteitä. Rotat ovat saaliina yllättävän harvinaisia.

Telkkää voi kutsua suomalaisten kummilinnuksi. Yli puolet Euroopan telkistä pesii Suomessa. Kannanarvio on 170 000–220 000 paria. Olemmekin vastuussa siitä, että telkillä on pesäpaikkoja. Telkänpönttöjen ripustaminen on erittäin tärkeää.

Palokärki on suurten kolojen ykkösarkkitehti: kiistaton päällikkö, työläinen, toimitusjohtaja ja sisustaja. Sen urakkaa kolojen tekijänä ei voi kuin ihailla. Jos telkät, uivelot, uuttukyyhkyt, naakat ja helmipöllöt saisivat äänestää, mikä on Suomen metsien tärkein eläin, palokärki voittaisi. Ja ihan kirkkaasti. Edellä mainitut lajit ovat aikoinaan olleet pitkälti riippuvaisia tumman tikan rakennustöistä.

Useimmat pöllölajit, varsinkin vanhat yksilöt, pyrkivät talvehtimaan asuinseutujensa lähettyvillä. Jos ravinto kotiseuduilla loppuu, pöllöjen on pakko lähteä liikkeelle.

Koirastintin on oltava keväällä iskussa. Sen on pystyttävä esittelemään naaraalle kunnon pesäkolo, sillä naaras päättää, missä pesitään. Jos naaras kelpuuttaa kolon, alkaa pesänrakennus.

Kottarainen on ollut suomalaisille tuttu lintu jo kauan. 1900-luvun alussa se asutti uskollisesti miltei kaikkia maatiloja ja pitäjiä lähes koko Suomessa. Kottaraisen saapumista odoteltiin keväisin ja monin paikoin merkittiin muistiinkin, milloin pihapiirin linnunpöntöt saivat asukkinsa.