Olen jossain -muistilaput

Kun lähimuisti on mennyt, ei kävijöitä muista. Kuva kertoo yksinäisyydestä ja epävarmuudesta, onko ollut oikeassa paikassa ja uskotaanko häntä. Aluksi tämä lappu nauratti niin meitä omaisia kuin hoitajiakin. Ja välillä myös Aunea itseään. Lappua ei otettu pois vaan se sai olla ovessa siihen saakka, kunnes hän muutti hoivakotiin

Kaihileikkaus haastoi uudenlaiseen tilanteeseen. Silmään piti tiputtaa entisten tippojen lisäksi antibioottitippoja alkuun kuusi kertaa päivässä. Tästä ei olisi selvitty silmiä vahingoittamatta. Nämä muistilaput siis pelastivat

Tämä on tyypillinen muistilappu viime viikkojen ajalta.

Kuva Alzheimeria sairastavan äidin keittiön pöydältä.

Muistilappu kertoo, missä on ruokaa.

Lehtileike kertoo muistisairaan äidin lämpimistä tunteista.

Sairaalassa isääni kiinnosti usein viereisen potilaan tilanne melkein enemmän kuin oma.

Kun omatoiminen ruoanvalmistus vaikeutui - hella ja uuni kärysivät - otettiin mikroateriat avuksi.

Muistatko syödä? Muistatko juoda? Laina unohteli asioita alzheimerin vuoksi.

Nyt tuntuu siltä, että kaikki on hyvin.

Lehdestä leikattu osoittava sormi toimi ulko-oven sijainnista kertovana merkkinä muistisairaalle isälleni.

Vaimoni sai diagnoosin Alzheimerista muutama vuosi sitten. Onneksi alkuvaiheessa, mutta tauti etenee vähitellen.

Keskustelimme useasti, että mihin sitä rahaa oikein kuluu.

Pojanpoika on astunut armeijan harmaisiin – se isoäidin pitäisi oppia muistamaan.

Taksinkuljettaja oli viisas ja ymmärsi tilanteen, eikä jättänyt muistisairasta isää vaaroille alttiiksi, vaan toi hänet turvallisesti kotiin.

Äidin muistikirjasta löytynyt runo/ajatelma – itselleen kaiketi kirjattuna.

Muistisairautta sairastavan isän pohdintoja erään yön jäljiltä.

Viestintää keittiön pöydällä: Mihin olen mennyt? Mihin olen matkalla?