Hyppää pääsisältöön

Uusimmat sisällöt - Klassinen

  • Baritoni Samuli Takkula: "Toivon että minusta tulee isona oopperalaulaja."

    Tutustu baritoni Samuli Takkulaan.

    Baritoni Samuli Takkula on jo valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikiosastolta. Oopperalaulajan ammatti on kuitenkin vielä tavoitteena tällä kolmen lapsen isällä, jonka vaimo on myös kanttori sekä laulupedagogi. Kuka? Olen Samuli Takkula ja olen syntynyt Tampereella 1983.

  • Tulossa: Mestarien messissä – Koodi ilolle -konsertti Kansallisoopperassa

    Katso suorana to 28.9. klo 19. Mestarien messissä – Koodi ilolle -konsertissa nuoret muusikonalut pääkaupunkiseudun musiikkioppilaitoksista musisoivat yhtenä suurena orkesterina Kansallisoopperan orkesterin rinnalla. Satavuotiasta Suomea juhlistetaan konsertissa kantaesityksellä Koodi ilolle. Se on Kirmo Lintisen säveltämä ja Minna Lindgrenin kirjoittama riemukas viesti Suomelle, Beethovenin 9. sinfonian hengessä. Konsertin johtaa ja juontaa kapellimestari Atso Almila ja mukana kuullaan myös Kansallisoopperan kuoroa ja lapsikuoroa. Konsertin viulusolistina on nuori Rebecca Roozeman ja laulusolisteina sopraano Saara Kiiveri, mezzosopraano Elli Vallinoja, tenori Petri Bäckström ja baritoni Samuli Takkula.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.

  • Ohjelmallinen konsertto sisältää esikuvasijoittelua

    Levyarvostelu

    Mikä voisikaan olla konserton kirjoittajalle vapauttavampaa kuin antaa tiedostetulla tavalla solistin olla yksinäinen “taistelija orkesteria vastaan”? Fraasi esiintyy toistuvasti, kun on puhe romantiikan ajan konserttojen kerronnallisesta asetelmasta. Säveltäjä Brett Dean voi nauttia ehkä jonkinlaisesta teostyypin kirouksesta irti pääsemisestä. Siis ettei tarvitse enää verrata itseään parrakkaisiin kipsipääsetiin, mutta tämä kaikki on filosofiana vain näennäistä kulisseissa kikkailua. Tarvitaanko tässä asiassa pyörän keksimistä uudelleen tai vastaavasti ranttaliksi pistävää vanhan painolastin ironisointia? Nimittäin aivan turhaa on demonisoida, ettei muka konserttoja saisi säveltää konsertoiviksi kaksintaisteluiksi. Haters gonna hate, jatkossakin.

  • Sebastian Fagerlund: Syyssonaatti-ooppera la 23.9.

    Ihmisen valintoja, perheen ristiriitoja ja anteeksiannon mahdollisuutta käsittelee Kansallisoopperan syksyn 2017 suomalainen kantaesitys. Ingmar Bergmanin elokuvaan pohjaavan Syyssonaatin on säveltänyt Sebastian Fagerlund, ja libreton on kirjoittanut Gunilla Hemming.

  • Sieluni kaunis trumpetti?!

    Levyarvostelu

    Miksi ihmeessä Jouko Harjanteen uutuuslevylle piti antaa niin korni otsikko kuin The Beautiful Trumpet of my Soul (Sieluni kaunis trumpetti)? Siksi että The Mambo Kings -elokuvassa on kappale Beautiful Maria of my Soul. Valitettavasti se ei ole niin tunnettu, että otsikon kornius hälvenisi, ja levyn valikoima elokuva- ja viihdemusiikkia on sekin koottu ailahtelevalla tyylitajulla. Auttaako siinä enää Harjanteen ja pianisti Tuomas Turriagon tasalaatuinen soitto?

  • Ruotsalaista melankoliaa - sitäkin on

    Levyarvostelu

    Kohta kuusikymppinen Tommie Haglund ei ole Ruotsin kansainvälisesti tunnetuimpia säveltäjiä, mutta silti kotimaassaan palkittu ja arvostettu. Haglund säveltää melankolista, sielun tummia syövereitä luotaavaa musiikkia, mikä Ruotsissa on niin suuri erikoisuus, että Haglundista tehtiin peräti tv-dokumentti. Nyt BIS on julkaissut uudella levyllä Tommie Haglundin keskeistä tuotantoa, ja kyllähän se tuntuu varsin epäruotsalaiselta - eli oikeastaan kotoisalta.

  • Virtuoosi Hamelin löysi jotain ihan muuta Feldmanista

    Levyarvostelu

    Marc-André Hamelin tunnetaan teräsnäppisenä virtuoosina, joka kaivelee musiikin historiasta unohdettua mutta näyttävää soitettavaa, mitä vaikeampaa sitä parempi. Mutta ohhoh! Nyt Hamelin on löytänyt soitettavakseen minimalisti-eksentrikko Morton Feldmanin teoksen For Bunita Marcus: yli seitsemänkymmentä minuuttia hitaita, yksittäisiä säveliä, joista ei muodostu mitään mitä voisi pitää musiikkina. Virtuositeetin sijalla on meditaatio, ilmaisun sijalla on jatkuva hiljaisuus, draaman sijalla on tapahtumattomuus. Mitä siitä seuraa?