Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Luonto pääkuva

Ota yhteyttä | Haku

Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

Asiasanat: arboristit

Ajankohtaista

Hossan henki

Tässä on Suomen uusi kansallispuisto Hossa. Tuhansia vuosia vanha alue, jonka maisemat kätkevät lukemattomia tarinoita. Kalliomaalaukset ja tervahaudat kertovat suomalaisista ja suhteestamme metsään. Kivikauden karusta elosta on päästy nykyajan retkeilyyn.

Peltsin Lappi

Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

Asiasanat: Elävä arkisto Mikko Peltola
Kommentteja 1
Kesäaamun laulajia: Sinirinta
Kesäaamun laulajia: Viitakerttunen
Kesäaamun laulajia: Rytikerttunen
Kesäaamun laulajia: Punavarpunen
Kesäaamun laulajia: Pohjansirkku
Kesäaamun laulajia: Pikkusieppo
Kesäaamun laulajia: Pensassirkkalintu
Kesäaamun laulajia: Luhtakerttunen
Kesäaamun laulajia: Kuhankeittäjä

Syötävä kaupunki

Mikä Syötävä kaupunki?

Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

Asiasanat: Syötävä kaupunki kaupunkiviljely
Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä

Kuka pöntössäsi pesi?

Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

Asiasanat: linnut
Kommentteja 6

Tunnista lintu - opas aloittelijoille

Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

Asiasanat: linnut

Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

Asiasanat: Miljoona linnunpönttöä metsä
Kommentteja 3

Parhaat palat

Tässäkö Suomen paras susiäänite?

Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

Asiasanat: susi
Kommentteja 12

Pelastetaan Suomen metsät!

WWF:n Metsänhoito-opas tarjoaa keinoja, joiden avulla luonnon monimuotoisuuden turvaaminen onnistuu metsän käsittelyssä.

Kimmon luontoretket

Suurtunturien erämaa
Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain
Merten jättiläiset
Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä
Petojen valtakunta
Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa
Kimmo Ohtonen ja susilauman syksy
Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa
Huippuvuorten valtias
Arktiset selviytyjät

Yle luonto Instagramissa

Ylen luontotarjontaa

Uusimmat sisällöt - Luonto

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Suloisiin metsäpeuran vasoihin kohdistuu suuret odotukset

    Korkeasaaressa syntyi kolme suloista metsäpeuran vasaa.

    Juuri Korkeasaaressa syntyneet suloiset vasat Joiku, Jäkälä ja Juolukka vahvistavat Suomen metsäpeurakantaa. Ne siirretään puolentoista vuoden ikäisinä Seitsemisen tai Lauhavuoren kansallispuistoon suuriin tarhoihin tottumaan luonnossa elämiseen. Odotukset ovat korkealla, että niiden jälkeläiset pystytään vapauttamaan luontoon.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

    Kommentteja 2

  • Numero tussilla siipeen ja naaraan etsintään - harjusinisiiven suojelu on tarkkaa työtä

    Harjusinisiipeä siirrettiin uudelle elinalueelle

    Harjusinisiipi on yksi Suomen uhanalaisimmista perhosista. Tähän asti sen ainut esiintymisalue on ollut Säkylänharjulla. Viime kesänä sieltä siirrettiin aikuisia naaraita ja koiraita uudelle esiintymisalueelle reilun sadan kilometrin päähän Hämeeseen. Ainakin ensimmäisen vuoden jälkeen näyttää hyvältä, perhosia löytyi Hämeestä tänäkin vuonna. Ensimmäiset Hämeessä kuoriutuneet harjusinisiipikoiraat lentelevät auringossa innokkaasti naaraita etsien.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

    Kommentteja 2

  • Kerrostalopihakin voi olla hurmaava hyötypuutarha

    Kaikki lähtee asukkaiden omasta tahdosta

    Viihtyisä olohuoneen jatke. Lasten leikkitanner. Oma kasvimaa, josta poimia tuoretta lähiruokaa aterian jatkeeksi. Tätä kaikkea voi parhaimmillaan olla kerrostalopiha.

  • Kenellä on totuus luonnosta – Uusissa tietokirjoissa puolustetaan juntteja ja lahopuita

    Kenellä on totuus luonnosta?

    Luonto, metsä, maaseutu. Kesällä voi taas kilpailla siitä, kuka oikeasti tuntee ne. Kuka rakastaa metsää eniten, talousmetsän hoitaja vai aarnimetsän suojelija? Kuka ymmärtää maaseutua parhaiten, runoilija vai tilallinen? Tänä keväänä julkaistut tietokirjat James Rebanksin Elämäni paimenena sekä Jukka Mikkosen Metsäpolun filosofiaa käsittelevät kamppailua siitä, kellä on totuus luonnosta.

    Kommentteja 1

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

    Kommentteja 6

  • Kesäaamun laulajia: Viitakerttunen

    Viitakerttunen on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoisella, solakalla viitakerttusella on melko pitkä nokka (vaikutelmaa vahvistaa luisu otsa). Yläpuoli on harmahtavanruskea, alapuoli likaisenvalkoinen. Silmäkulmanjuova on leveimmillään silmän edessä ja hyvin heikko silmän takana. Jalat ovat tummat. Laulu koostuu muilta lintulajeilta matkituista viheltävistä, särisevistä, säksättävistä ja rätisevistä äänistä, joita koiras toistaa rauhalliseen tahtiin muutaman kerran ennen kuin vaihtaa seuraavaan ääneen.

  • Kesäaamun laulajia: Sinirinta

    Sinirinta on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoisella, solakalla sinirinnalla on pitkät ohuet koivet, leveä valkoinen silmäkulmanjuova ja oranssi pyrstöntyvi. Selkäpuoli on ruskea, vatsapuoli vaalea. Koiraan sinisen kurkun keskellä on oranssinpunainen laikku. Naaraan kurkku on vaalea ja rinnan yläosa suttuinen. Laulu on hyvin monimuotoista ja vaihtelevaa visertelyä, joka koostuu särisevistä ja sirisevistä, näppäilevistä ja helisevistä äänistä; laulussa on paljon matkintoja muilta lajilta. Varoitusääni on maiskahtava ”sthrak”.

  • Kesäaamun laulajia: Rytikerttunen

    Rytikerttusen nokka on melko pitkä ja ohut ja otsa on luisu.

    Talitiaisen kokoisen, solakan rytikerttusen nokka on melko pitkä ja ohut ja otsa luisu. Lintu on päältä yksivärisen punertavanruskea, alta kellanvaalea. Kupeilla on rusehtavaa sävyä. Vaalea ja epäselvä silmäkulmanjuova rajoittuu silmän etupuolelle. Koiras laulaa yksitoikkoisen tasaista, särisevää lavertelua ”trett trett trett töttöttötöt tritritritritri törrtörrtörr…”. Varoitusääni on kuivasti rätisevä ”drr, drr-rt”.

  • Puolisukeltajat: Ristisorsa

    Ristisorsa on valkoposkihanhen kokoinen.

    Ristisorsa on sinisorsaa selvästi suurempi, valkoposkihanhen kokoinen hanhimainen sorsa, jolla on melko pitkät punaiset jalat. Räikeänpunainen nokka on kovera, ja koiraalla on nokan tyvellä iso kyhmy. Ruumis on valtaosaksi valkoinen, mutta hartiat ja siipisulat ovat mustat, ja rinnan poikki kulkee leveä punaruskea vyö. Pää on mustanvihreä (näyttää kauempaa mustalta). Nuorella ei ole rintavyötä, ja aikuisen mustat osat ovat ruskeanharmaita. Koiraan soidinääni on sihisevä, kutsuääni pehmeä vihellys.

  • Kesäaamun laulajia: Punavarpunen

    Punavarpuskoiraalla on karmiininpunainen yläväritys.

    Talitiaisen kokoinen punavarpunen on pitkäpyrstöinen, etupäästä rintava ja peräpäästä hoikka peipon sukulainen, jolla on lyhyt kolmiomainen nokka. Koiraan rinta, posket ja päälaki ovat räikeän karmiininpunaiset, samoin selän takaosa (näkyy takaapäin linnun lähtiessä lentoon). Selkä, siivet ja pyrstö ovat ruskeankirjavat. Naaras ja yksivuotias koiras ovat viiruisen harmaanruskeita. Laulu on kirkas, ponteva vihellys ”vi-viyti-viy”, kutsuääni samea ”dsyii”.