Hyppää pääsisältöön

Kuka lintulaudallani ruokailee?

Lintulaudoilla on talvella tungosta

Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

Tunnista asutuksen lähellä viihtyvät talvilinnut

Kuka lintulaudallani ruokailee: Kesykyyhky

Talvella kesykyyhkyt käyvät ruokintapaikoilla.

Kesykyyhky on naakan kokoinen, pienipäinen ja lyhytpyrstöinen. Valtaosa yksilöistä on harmaita ja tummapäisiä, kuten kesykyyhkyn kantamuoto kalliokyyhky, ja siivellä on kaksi mustaa poikkijuovaa. Jalostuksen muistona Suomessa elää myös muunvärisiä kyyhkyjä valkoisista mustiin ja hiekanruskeisiin

Kuka lintulaudallani ruokailee: Keltasirkku

Enemmistö keltasirkuista jää talveksi Suomeen.

Keltasirkku on talitiaista hieman isompi, pitkäpyrstöisempi ja hoikempi. Selkäpuoli on mustajuovaisen ruskea. Koiraan pää ja viiruinen alapuoli ovat kirkkaamman keltaiset kuin naaraan. Parisekuntinen laulunsäe on tasakorkea viserrys ”tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsii-tsyy”.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

Tunnista metsän siimeksestä vierailevat talvilinnut

Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Närhi

Närhet elävät samoilla seuduilla ympäri vuoden.

Naakan kokoinen, tanakka ja isopäinen närhi on pääosaksi harmaanpunertava. Pyrstön tyvi on valkoinen, ja siivessä on mustaa ja valkoista, siiventaipeessa sininen laikku. Äänet ovat karheaa rääkynää, naukaisuja ja soitimella visertelyäkin. Närhi matkii taitavasti monia muita lintulajeja.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

Tunnista ravinnon perässä vaeltavat talvilinnut

Kuka lintulaudallani ruokailee: Tilhi

Talvikaudella tilhet ovat näkyviä ja kuuluvia parvilintuja.

Kottaraisen kokoisella, tukevatekoisella tilhellä on suuri pää ja paksu kaula sekä tuuhea töyhtö päälaella. Höyhenpuku on harmaan punaruskea. Siivenreuna on mustan-, keltaisen- ja punaisenkirjava, pyrstön kärki keltainen.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Järripeippo

Muuttoaikaan järripeippo on yleinen Etelä-Suomessa.

Talitiaisen kokoisella järripeipolla on peipon tapainen kekonokka. Tummalla siivellä on kellertävät juovat. Koiraan selkä ja pää ovat kiiltävänmustat, vatsa valkoinen, rinta, kurkku ja siiventaive oranssit. Naaraan yläpuoli on vaaleankirjavan harmaanruskea ja rinta oranssinkellertävä.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Peippo

Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

Tunnista harvemmin tavatut talvilinnut

Kuka lintulaudallani ruokailee: Nokkavarpunen

Talvisin nokkavarpunen vierailee myös ruokintapaikoilla.

Punatulkun kokoisella, tanakalla nokkavarpusella on iso pää, valtava kekonokka, paksu kaula ja lyhyt pyrstö. Selkä on ruosteenruskea, pää ja alapuoli harmaanpunainen. Siivellä on vaalea juova. Laulu on mitätöntä ja kireää sirahtelua, jonka lomassa kuuluu iskeviä tiksahduksia ”diks, dtiks”.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Pähkinähakki

Pähkinähakki käy ruokintapaikoilla syksyisin.

Pähkinähakki on närhen kokoinen, mutta lyhytpyrstöisempi ja pitkänokkaisempi. Se on kauttaaltaan valkotäpläisen tummanruskea, vain päälaki ja siipisulat ovat yksiväriset. Pyrstön tyvi on alapuolelta valkoinen. Kutsuääni on käheä ”krrääh, krraah-krraah” tai karkea ”karrr, krrr”.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Punarinta

Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

Kuka lintulaudallani ruokailee: Peltopyy

Peltopyy on palleromainen kanalintu.

Peltopyy on kesykyyhkyn kokoinen, mutta palleromaisempi kanalintu. Se on päältä harmaan-, mustan- ja punaruskeankirjava. Rinta ja kaula ovat harmaat ja naama ja kurkku oranssinruskeat. Koiraalla on iso tummanruskea laikku vatsassa, naaraalla se on himmeämpi

Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

Tikli on osittaismuuttaja.

Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.