Hyppää pääsisältöön

Tunnista isot muuttajat

Muuttolintujen matkassa: Metsähanhi

Metsähanhi muuttaa auran- tai jononmuotoisina parvina.

Metsähanhi muuttaa Etelä-Ruotsista Hollantiin ulottuvalle talvehtimisalueelle syys–lokakuussa ja palaa maalis–toukokuussa. Äänet ovat nenäsointista pajatusta ”ga-ga, ang-äng…” ja matalampaa honotusta ”tjö-tjö, tjött tjöt…”.

Muuttolintujen matkassa: Merimetso

Merimetso on yleinen merialueilla.

Merimetso on merihanhen kokoinen mutta solakampi. Sillä on pitkä ja paksu kaula ja pitkä, kapea nokka. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustahko, vain leuka vaaleampi. Nuori on päältä tummanruskea, vatsa on valkoinen ja rinta ja kaula viiruiset. Pesäpaikoilla kuulee korisevia ja karkeita kurkkuääniä.

Tunnista petolinnut

Muuttolintujen matkassa: Nuolihaukka

Nuolihaukka muuttaa Afrikan eteläosiin elo–syyskuussa.

Nuolihaukka on päältä harmaanmusta ja alta mustajuovaisen vaalea. Vatsan takaosa on punainen, kurkku ja posket valkoiset, päälaki ja viiksijuova mustat. Lennossa siivet ovat pitkät, kapeat ja teräväkärkiset, pyrstö pitkä ja kapea.

Muuttolintujen matkassa: Piekana

Piekanat muuttavat syksyllä Itä-Eurooppaan.

Piekana on korpin kokoinen ja hiirihaukan muotoinen, mutta harteikkaampi ja rotevampi. Sen selkäpuoli on vaalea- ja tummatäpläisen harmaanruskea. Ääni on venytetty, ärsyyntynyt naukuna ”pi-ä-ä-ääh, pi-ä-ä-ää”.

Tunnista vesilinnut ja lokit

Muuttolintujen matkassa: Harmaalokki

Pääosa harmaalokeista muuttaa Itämeren eteläosiin.

Harmaalokki muistuttaa suuresti kalalokkia mutta on paljon isompi. Sekin on valkoinen lukuun ottamatta harmaata selkää. Järeä nokka on keltainen ja jalat punertavat (kalalokilla vihertävät). Nuori on harmaan- ja ruskeankirjava. Ääni on honottavaa naurahtelua ”ha-ha” tai kumeaa kaklatusta ”gag-gag-ag”.

Muuttolintujen matkassa: Kalalokki

Kalalokki muuttaa Länsi-Eurooppaan.

Varista vähän pienemmän kalalokin selkä on vaaleanharmaa, jalat ja nokka kellanvihreät. Nuorella selkä on suomukuvioisen ruskea. Kalalokin ääni on iloinen kiljahdus ”ke ke klaiija-klaiija…”, varoitusääni terävä käkätys.

Muuttolintujen matkassa: Merilokki

Kierteleviä merilokkeja voi nähdä sisämaassa muuttoaikaan.

Suurin lokkimme merilokki on sukulaisiaan jykevämpi, päältä noenmusta, alta ja päästä vitivalkoinen. Järeä nokka on keltainen, jalat punertavat. Nuori yksilö on tumman ruskeankirjava. Merilokin varoitusääni on kumeasti haukkuva ”ghauh-ghauh…”.

Muuttolintujen matkassa: Kuikka

Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

Muuttolintujen matkassa: Sinisorsa

Pieni osa sinisorsista talvehtii saaristossa.

Sinisorsa on varista isompi, tanakka sorsa. Juhlapuvussa syksystä alkukesään koiras on harmaa, pää tumma (läheltä nähtynä sinertävä tai vihertävä). Rinta on punertavanruskea. Ruskeankirjavan naaraan pyrstönreunat ovat valkoiset. Ääni on pehmeää rääpätystä ”prääh-prääh…”

Muuttolintujen matkassa: Isokoskelo

Pieni osa isokoskeloista jää talveksi saaristoomme.

Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi, ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas, joka rajautuu jyrkästi tummempaan päähän.

Muuttolintujen matkassa: Telkkä

Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

Muuttolintujen matkassa: Alli

Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

Muuttolintujen matkassa: Haahka

Haahka on hyvin yleinen Suomenlahdelta Merenkurkkuun.

Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen.

Muuttolintujen matkassa: Kaakkuri

Kaakkuri pesii melko harvinaisena koko Suomessa.

Kuikkaa vähän pienempi kaakkuri on päältä yksivärisen harmaanruskea, alta valkoinen. Harmaassa päässä on ruskeanpunainen kurkkulaikku ja niskan ja rinnan sivuilla mustavalkoisia juovia. Nuorella on suomukuvioinen selkä, valkoinen leuka ja rinta sekä rusehtava kaula ja päälaki. Uidessaan kaakkuri päästelee venytettyjä valituksia ”eeaa-oouhh eeaaouh…” ja lennossa karheita kaakatuksia ”grah-grah-grah-gra-graa…”.