Hyppää pääsisältöön

Uusimmat sisällöt - Janna Rantala

  • Lastenpsykiatri Janna Rantala: Huijariäitisyndrooma

    Huijariäitejä ja -isiä on puistot pullollaan.

    Huijariäitejä ja -isiä on puistot pullollaan. Kun lapsi kipuaa liukumäkeen, vanhempi ryntää varmistamaan, ettei hän vaan etuile tai töni. Riemukasta liukua ja kikattavaa maahan tömähdystä saattelee huolestunut katse: ylivirittyykö se nyt liikaa, aivotoksiselle tasolle? Ei kun apua, nythän mä tukahdutan sen luovuutta tällä huolestumisellani! Oletko sinä huijarivanhempi?

  • Lastenpsykiatri Janna Rantala: Hyvä itsetunto syntyy siitä että kelpaa

    Hyvä itsetunto syntyy yhdessä jaetuista hetkistä.

    Lapsen itsetunnon tukeminen mietityttää. Kaveripiirin kilpailu, somejulmuus ja ulkonäköpaineet tuntuvat ylivoimaisilta vanhempien kehujen mitätöijiltä. Ja asiantuntijatkin vuoroin kehottavat kehumaan ja varoittavat kehumasta! Voiko lasta kehua liikaa? Tai liian vähän? Tietysti voi, kumpaakin, mutta se ei ehkä ole tässä oleellisinta.

  • Janna Rantala: Patja ei ole vain patja

    Muutoksesta haaveilu ei ole parisuhteen tuho.

    Kukapa ei kyllästyisi ajoin partneriinsa. Tuossa se kököttää vuodesta toiseen, mikään ei muutu, pitääks sen aina. Vaihtelunhaluhan siinä valtaa mielen. Vaan ei hätää: muutoksesta haaveilu ei ole suhteen tuho. Se vain kertoo jotain siitä, mitä suhteessa nyt tapahtuu.

  • Janna Rantala: Rieslingiä hiekkalaatikolla

    Alkoholin kohtuu- ja liikakäyttö on paljon monimutkaisempaa kuin neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa rutiinisti täyttämämme AUDIT-testi antaa ymmärtää. Itsearviokysely mittaa juotujen annosten ohella alkoholinkäytön haittoja, kuten tapaturmia, töiden väliin jättämistä, lähipiirin huolta ja omaa morkkista. Mutta se on aika avuton pohtimaan, onko alkoholinkäytöstäni haittaa lapsilleni.

  • Janna Rantala: Rasittavan akan rakkaus

    Jos parisuhteessa oikeasti haluaa olla, joutuu olemaan rasittava. Laittamaan rajaa, sanomaan mitä itsekin haluaa, sanomaan ei. Rajanvedosta nousee oma häpeä ja syyllisyydentunto: nyt olen rasittava, vaikka en saisi olla! Mitä nämä tunteet yrittävät sanoa, kysyy Janna Rantala.

  • Janna Rantala: Kunnon pariskunta

    "Sohvaluuserin osa vaatii kanttia. Hän joutuu kestämään tervehenkisen, itsensä hallitsevan ja hoikan ihannetta kantavaa kumppaniaan, joka armollisesti suvaitsee kumppaninsa retkahduksia." Onko teillä salainen karkkihylly?

  • Janna Rantala: Parintaju

    "Tuntuu ihan perjantailta, vaikka on vasta torstai!" Parintajulla on valtava rooli parinvalinnassamme, vaikka kutsummekin sitä kemiaksi, kohtaloksi, rakastumiseksi tai miksi milloinkin. Valitsemme – sitä tajuamatta – kumppaneita, joiden parintaju vastaa omaamme. Perjantaita ja torstaita vertaava kumppani ei sykähdytä, jos oma ajantaju on muodostunut vuorotyön rytmistä. Tai selitäpä lumentajua beduiinille, joka selittää sinulle hiekantajua…

  • Janna Rantala: Impit ja illut

    Miten olla yhtä aikaa hoivaava äiti ja seksuaalinen nainen? Joskus roolien yhdistäminen tuntuu niin mahdottomalta, että vanhempi luopuu seksuaalisuutensa ilmaisusta vanhemmuuden hyväksi. Seksi loppuu - ainakin kotona parisängyssä - kun omat vanhemmat kummittelevat vuoteen päädyssä.

  • Lastenpsykiatri Janna Rantala: Kolmen sukupolven perhe

    Aina ei tiedä kenen kanssa on juuri tänään naimisissa. Lapsuuden kodissa kesken jääneet ikuisuuskiistat, lapsena mahdottomilta tuntuneet rajanvedot tai puolustautumiset tulevat aikuisena mahdollisiksi suhteessa kumppaniin. Et ehkä voinut sanoa isällesi ei, mutta vaimollesi voit. Et voinut jättää perhettäsi, mutta kumppanisi voit.

  • Lastenpsykiatri Janna Rantala: Me kaksi vain

    "Minä ja mieheni olemme pari, jolle tämän hetkinen perheemme rakentuu. Jos meidän suhteemme katkeaa, jakautuu perheemmekin. Minkä suhteen siis tulisi olla perheessä ensisijainen? Lapsen ja vanhemman vai vanhempien välisen? Ja monilapsisessa perheessä: kenen lapsen ja kenen vanhemman?"