Hyppää pääsisältöön

Sukupolvi eli ajan, jolloin tunteita ei saanut näyttää – Mitä tutkijatohtori Petteri Eerola kuulee Knausgårdin omaelämäkerrassa?

Karl Ove Knausgård katsoo kameraan siniseksi värjätyssä kuvassa.
Karl Ove Knausgård on kirjoittanut omaelämäkerran: Taisteluni, nyt kirjat kuullaan kuunnelmasarjana. Karl Ove Knausgård katsoo kameraan siniseksi värjätyssä kuvassa. Kuva: Like Kustannus Karl Ove Knausgård,yle draama

Pohjoismaisen kirjallisuuden suuri puheenaihe, Taisteluni -kirjasarja, on dramatisoitu kuunnelmasarjaksi. Jaksot vievät kuulijan mukaan kirjailijan kasvutarinaan mieheksi, taiteilijaksi ja isäksi. Tutkijatohtori Petteri Eerola pohtii tekstissään kirjailijan tunteiden kirjoa: menetystä, pelkoa, syyllisyyttä ja rakkautta vaimoonsa. Miten Knausgårdista tuli Knausgård ja jatkaako hän saamaansa kasvatusta eteenpäin omiin lapsiinsa?

Muistan kun muutamia vuosia sitten norjalaisen kirjailijan Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallinen Taisteluni-kirjasarja oli kaikkien huulilla. ”Kirjasta erityisen tekee se, että Knausgård sanoo ja kirjoittaa kaikista niistä tunteista, ajatuksista ja haluista, joita kaikki kokevat, mutta joista ei saa puhua”, muistan kollegani kertoneen. Itse en kuitenkaan päässyt parista lukuyrityksestä huolimatta juuri alkua pidemmälle.

Nyt kuuntelen rauhallisen, mutta päättäväisen oloista miesääntä, joka sanoo ”Olen Karl Ove Knausgård ja tämä on minun taisteluni.” Jokseenkin näillä sanoilla alkaa kirjasarjaan pohjautuvan Taisteluni-kuunnelman jaksot. Tämä – ja Knausgårdin tarinan tunteminen median kautta – saa kuuntelijan pohtimaan kysymystä totuuden ja fiktion suhteesta: kuuntelenko kertomusta oikeiden, elävien ja tuntevien ihmisten eletystä elämästä, vai onko kaikki lopulta vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta?

Kysymys siitä, missä määrin kuunnelman ja kirjan tapahtumat ovat tosiperäisiä, ja kuinka paljon esimerkiksi aika ja etäisyys ovat värittäneet ajoittain jopa vuosikymmenten takaisia kuvauksia, unohtuu kuitenkin tarinan edetessä. Mielenkiintoisempaa on, kuinka syvälle kuunnelman kertojan, eli Karl Oven, mielenmaailmaan poraudutaan. Niin tarkkanäköisesti – ajoittain jopa vastenmielisyyteen ja ahdistavuuteen saakka – yhden ihmisen ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia kuvataan. Näin avoimeen kerrontaan emme ole tottuneet fiktiossakaan.

Suhde omaan isään on muovannut Karl Ovesta pitkälti sen ihmisen, joka hänestä tuli.

Karl Oven kertoma tarina kietoutuu kahden ihmisen – oman isän ja puoliso Lindan – ympärille. Suhde omaan isään on muovannut Karl Ovesta pitkälti sen ihmisen, joka hänestä tuli. Puoliso Lindan kanssa hän puolestaan kokee rakkauden, ja jopa ajoittaisia häivähdyksiä onnesta. Tärkeintä Karl Ovelle on kuitenkin kirjoittaminen. Kirjoittaminen on Karl Ovelle tapa tuntea, elää, ymmärtää ja kuulua maailmaan. Kirjoittamien on myös tapa olla ja saavuttaa jotain.

Erityisesti Karl Ove kirjoittaa isästään. Pienen Karl Oven isä on yhteisön arvostama kunnallispoliitikko ja pidetty lukion lehtori, mutta kotona ankara ja tulistava. Ilmeisesti isä ei ole väkivaltainen, mutta autoritäärinen ja emotionaalisesti hyvin etäinen. Karl Ove pelkää isää. Kenties Karl Ove kokee myös riittämättömyyttä isän toiveisiin. Olenko tarpeeksi hyvä, kelpaako isälle omana itsenäni?

Erityisen tärkeää isälle on, että poika ei ole ”neitimäinen”. Tämän Karl Ove oppiikin, ja muistaa vielä aikuisenakin inhota matkalaukkujen ”naismaisia” vetopyöriä, sillä ”miehen pitää kantaa oma laukkunsa”. Myös homouteen liittyvät ajatukset näyttäytyvät pelottavilta, ja lastensa kanssa leikkipuistossa olevien isien ”epämiehisyys” ällöttää. Vaikka Karl Ove tunnistaa itsekin ajatustensa järjettömyyden, isän – ja koko lapsuuden aikakauden – käsitykset soveliaista tavoista olla mies elävät Karl Ovessa nykypäivään saakka.

Kun isä kuolee avioeron jälkeisen alamäen jälkeen rappioalkoholistina paskan, oksennuksen ja pullojen täyttämässä talossa, Karl Ove suree. Siitä huolimatta, että isä oli hänen omien sanojensa mukaan ”kusipää”, hän oli myös isä. Ehkä lapsuudessa oli myös hyviä hetkiä? Vaikkapa sellaisia, jolloin pieni Karl Ove istui isän sylissä, kertoen kuulumisiaan ja tuumailujaan, ja isä oli läsnä hetkessä? Hetkiä, jolloin isä oli läheinen ja turvallinen? Hetkiä, jolloin Karl Ove tiesi riittävänsä. Kun isän elämä lähestyi loppua, ja Karl Ove oli jo aikuinen ja nimeä saavuttanut kirjailija, isä kertoi olevansa pojastaan ylpeä. Ehkä tämä tunnustus oli yritys ilmaista sitä kaiken rakkautta, välittämistä ja kiintymystä, mitä hän ei ollut vuosien saatossa osannut, pystynyt tai voinut näyttää.

Karl Oven isä oli oman aikansa kasvatti. Ajan, jolloin hellyyden, hoivan ja välittämisen näyttäminen ei kuulunut miehuuteen. Tärkeintä oli pitää kuori kasassa, vaikka oli sisältä hauras. Yrittämällä ymmärtää isää Karl Ove yrittää ymmärtää myös itseään. Kuunnelman viimeisessä jaksossa hän kertoo isästään, että ”hänen tarinansa on myös minun tarinani”.

Marssijärjestys on selvä: kirjoittaminen menee kaiken edelle.

Aikuisen Karl Oven elämässä ihmisistä tärkein on puoliso Linda. Karl Ove hullaantuu ja rakastuu Lindaan ensikohtaamisella, ollessaan itse vielä ensimmäisessä avioliitossaan, ja Lindan ollessa kiinnostunut Karl Oven ystävästä. Kahden kirjailijan välistä vetovoimaa ja sielunkumppanuutta ei voi kuitenkaan kahlita, ja niin alkaa vuosien suhde, jonka aikana pariskunta saa neljä lasta. Suhde, johon kuuluu himon, hullaantumisen ja myrskyävien tunteiden lisäksi syvää kiintymystä, kumppanuutta ja hoivaa. Karl Ove rakastaa Lindaa.

Mutta tärkeämpää on kuitenkin kirjoittaminen. Kirjoittaminen on pakko. Lindan synnytettyä pariskunnan ensimmäisen lapsen, Karl Ove pakkaa tavaransa ja muuttaa työhuoneelleen viimeistelemään romaaniaan. Oman jaksamisen ja kantokyvyn rajoilla olevan puolison epätoivoiset anelut saada mies kotiin ovat turhia, ja Karl Ovelle täysin merkityksettömiä. Kyllä hän haluaa olla Lindan kanssa, mutta marssijärjestys on selvä: kirjoittaminen menee kaiken edelle. Kotiin hän palaa vasta, kun kirja on valmis.

Myöhemmin, kun Karl Ove ja Linda ovat jo koko Norjan tuntema julkkispari, hän kertoo Taisteluni-sarjassa karun kuvauksen parisuhteen haasteista, Lindan sairastumisesta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, ja halustaan jättää tämän. Samalla hän pohtii, että millä oikeudella hän voi satuttaa puolisoaan näin, uhrata Lindan ja koko perheen julkisuudelle. Vaikka syyllisyys kalvaa, ”en voi enää perääntyä”, Karl Ove toteaa, ja antaa kirjansa julkaistavaksi.

Lapset eivät ole tärkeintä.

Neljä omaa lasta ovat Karl Oven kertomuksessa pienessä roolissa. ”Pidän heistä koko sydämestäni, heidän merkitys vain ei ole koko elämäni. Lapset eivät ole tärkeintä”, hän kertoo. Lapsiperheen arki vaippoineen, pipoineen ja kurahousuinen on kaaosta, johon Karl Oven on vaikea sopeutua, ja turhautuminen purkautuu vihana, raivona ja maltin menettämisenä. Kyllä Karl Ove hoitaa lapsia, ja viettää aikaansa heidän kanssa, mutta mieli on koko ajan muualla. Halu kirjoittaa jotain merkittää on palavampi kuin onnellisen perhearjen tavoittelu.

Lopulta kirjoittamisesta tulee Karl Ovelle kuitenkin taakka, ja ainoa toivon kipinä on saada koko kirjasarja valmiiksi, jolloin kirjoittamisen voisi lopettaa tyystin. ”Kirjoittaminen sulkenut minut pois tästä maailmasta”, Karl Ove sanoo. Avoimuuden hinta on ollut kova.

Kun Karl Ove kirjoittaa, tunteet hänen sisällään räiskyvät. Viha ja rakkaus vuorottelevat, ja välimatka raivon ja ilon välillä on lyhyt. Karl Ove pohtii useaan otteeseen myös kysymystä omien tunteidensa oikeutuksesta ja sopimattomuudesta. Vaikka tämä kuunneltuna – ja epäilemättä myös luettuna – voi tuntea rankalta, eikö siinä ole myös jotain, joihin moni meistä voi samaistua? Kysymys ”saako näin tuntea?” on varmasti meistä useimmille tuttu.

Petteri Eerola

Kirjoittaja Petteri Eerola on kasvatustieteen tohtori ja työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLAssa

Karl Ove Knausgårdin kuunnelmaksi dramatisoitu Taisteluni-kirjasarja kokonaan Areenassa ja Yle Radio 1:ssä sunnuntaisin 21.4. alkaen.

Ohjaus: Vilppu Kiljunen, dramatisointi: Jussi Moila, suomennos: Katriina Huttunen

Rooleissa:
Tommi Eronen, Samuli Niittymäki, Miro Lopperi, Myrsky Moila, Aaro Wichmann, Taneli Mäkelä, Irina Pulkka, Mimmi Laiho, Marja Packalen, Matti Onnismaa, Emmi Parviainen, Tuomas Uusitalo, Tiina Pirhonen, Karoliina Niskanen

Äänisuunnittelija: Anders Wiksten, musiikki: Samuli Laiho, tuotantokoordinaattori: Laura Jaakkola, tuotanto: Matti Kajander, Yle Draama

Petteri Eerola hymyilee kameralle mustavalkoisessa kuvassa.
Petteri Eerola työskentelee PERLAssa kasvatustieteen tohtorina. Petteri Eerola hymyilee kameralle mustavalkoisessa kuvassa. Kuva: Vesa Airio mustavalkoinen valokuvaus,yle draama
Keskustele