Klassinen Suomi

Kansallinen muttei nationalistinen?

Kalevi Aho ei häpeile hänen sävellystensä emotionaalisia tarinasisältöjä. Hän ei myöskään välttele puhujankorokkeita eikä politiikkaan puuttumista.

Tienviitta umpimetsään Ykkösketju jäälle! Kärki edellä! Syöttäkää parhaalle! Vauraus valuu alaspäin! Urheilu ja talous hahmottavat menestyksen kiitäväksi nuoleksi, jonka terävä, hiottu kärki läpäisee vastukset. Keskinkertaisempi aines seuraa samasta reiästä myöhemmin jos jaksaa.

Klassinen Suomi kerää klassisia kokemuksia. Varhaisin muisto? Rakkain kappale? Traumaattisin soittotuntikokemus? Mikä klassisessa musiikissa on jäänyt sinun mieleesi?

Hylätymmän musiikin suuri laillistaminen lähti musiikkikirjoittajien profiileista. Vesa Sirénin työ Helsingin Sanomissa on klassista ja populaarimusiikista. Pekka Gronow oli mukana populaarin nousussa.

Kaikki tuntevat kaikki? Pari tiedustelua lähipiiriltä ja puolen päivän nettisessio - niin on haarukoitu ehdokkaat musiikkipalkinnolle. Muutama tuhat euroa luottomuusikon levyprojektiin kuten aina ja puolet siitä nousevalle kyvylle - niin on tukirahat jaettu. Ja opiskelukaverilla on kuulemma uusi kamarimusiikkiprojekti - niin on festivaaliohjelma täydennetty.

Miten törmäys jazzin ja rockin kanssa on tapahtunut muualla länsimaisessa taidemusiikissa?

Kun eräs nimeltä mainitsematon viulisti Pekka Kuusisto kysyy sosiaalisessa mediassa neuvoa filosofis- musiikilliseen kysymykseen, hänelle vastaavat muun muassa rock-kitaristi, kansanmuusikko, konemusiikkivelho, heavyprogebasisti ja orkesterimuusikko. Mitä ilmeisimmin Kaksi maailmaa -jakson otsikon parasta ennen -päiväys meni jo umpeen.

Kare Eskolan blogi: Kannattaako suomalaisen taidemusiikkikasvatuksen tarinaa kertoa huippujen kautta, kuten teemme?

Kvartetteja, junioriorkestereita, hikisiä soittotuntiprässejä ja kilpailubroilerien tehotuotantoa. Mistä Klassisen Suomen jaksoissakin pyörivät lukuisat sellistit ovat perimmiltään kotoisin?

Erkki Pohjola määritteli Espoosta käsin koko muulle maailmalle, miten vakavasti otettava soitin lapsikuoro on. Vaivattoman kuuloinen laulanta on mielenkiintoisen kasvatusrupeaman tulos.

Kare Eskolan blogi: Nykyaika-jakson myötä tajusin, ettei minulla ole enää mahdollisuuksia ymmärtää nykyaikaa.

Osa 4: Klassinen Suomi lämpeni hitaasti eurooppalaiselle avantgardelle. Kuten taiteessa yleensäkin, on kovin vaikea sanoa, kuka oli muutoksen alkuperäinen pioneeri. Selvä mutta lyhyt kapinavaihe alkoi kuitenkin 1960-­luvun alussa, jolloin pieni vallankaappaus oli lähellä jo ennen supersukupolvea.

Osa 5: Mitä tulee suomalaiseen laulumusiikkiin, erityisesti oopperasäveltäjänä tunnettu Aulis Sallinen on oikea elävä legenda. On oikein ja kohtuullista, että hän on RSO ja Klassinen Suomi -sarjan Laulumaa-jakson nimikkosäveltäjä.

Osa 4: Kaija Saariaho on yksi Nykyaika-osan päähenkilöistä, yksi siitä säveltäjäjoukosta, joka halusi muuttaa musiikkimaailmaamme. Lauluääni – kuten voimme kuulla teoksessa Mirage – on aivan erityinen instrumentti, josta on tullut paljon laulumusiikkia säveltäneelle Saariaholle erityisen tärkeä.

Osa 3: Tapiola kuuluu Sibeliuksen myöhäisteoksiin ja sopii säveltäjän viimeisenä suurena orkesteriteoksena hyvin Iso S -osan päättäviin puheisiin siitä, mitä Sibelius on meidän ajallemme antanut.

Osa 2: Tarkkakorvaisimmat voivat kuulla Erkki Melartinin harvinaisen orkesteriteoksen Traumgesicht Klassisen Suomen Heimo-jaksossa. Hieno teos ansaitsee tulla kuulluksi kokonaisena.

Kare Eskolan blogi: Työstimme Iso S -jaksoa keskellä kiimaisinta Sibelius 150 -juhlintaa. Vastareaktio tuli kuin oksennus.

Suuren säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen ympärillä on käynyt hänen uransa alkuvaiheista aina nykypäivään asti melkoinen kuhina. Hänen persoonansa ja tekemisensä ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella kaikkiin aikalaisiin, vieläpä nykysäveltäjätkin joutuvat pohtimaan suhdettaan tähän järkälemäiseen hahmoon. Puhutaan sinfonisesta ahdistuksesta, joka vaivaa maatamme – pitääkö omassa teosluettelossa olla sinfonia tai useampi, jotta on vakavasti otettava säveltäjä?

Klassinen Suomi -radiosarja tarjoaa radiomaailmaan sovitettuja vaihtoehtoja ja täydennyksiä television kuvamaailmalle. Sarjan kymmenen osaa jakavat kansallisen musiikkikulttuurin eri osiin kuin taidemusiikissa on totuttu. Tv-sarjan aiheista kerrotaan radiossa eri tarinat eri tempolla kuin televisiossa. Radiosarjan on toimittanut Kare Eskola ja kuulokuvallisuudesta vastaa äänisuunnittelija Pentti Männikkö.