KulttuuriCocktail netti

Huhtikuun alussa maailma hullaantui karanteenitaiteeseen. Kun museoihin ei päässyt, ihmiset eri maissa alkoivat tehdä toisintoja taidehistorian tunnetuista maalauksista kotonaan.

Jim Jarmuschin elokuva Paterson (2016) on elokuva bussikuskista, joka kirjoittaa runoja. Jarmusch itse haluaisi elokuviaan katsottavan eräänlaisena runoutena. Ainakin Paterson on esimerkki sellaisesta vapaudesta, jota runoissa tavataan. Jokainen kuva ei ole vain tarinan palveluksessa.

Ukraina vuonna 2022: teloitettuja siviilejä, raiskattuja lapsia, tuhottuja sairaaloita. Venäläisten sotilaiden tekoja on helppo luonnehtia pahuudeksi. Filosofi Olli Pitkänen analysoi pahuutta 13 teesin kautta.

Korona iskee syvimpiin pelkoihimme: se on näkymätön ja siltä on vaikea suojautua, sille voi altistua tahtomattaan, se voi johtaa kuolemaan ja se vaikuttaa vaikeasti hallittavalta. Toistaiseksi vain harvalla on omakohtaista kokemusta viruksesta tai sen aiheuttamista oireista. Sen sijaan imemme vaikutelmamme tiedotusvälineistä ja sosiaalisesta mediasta. Mistä painajaiset saavat kuvastonsa? Mikä on pelon väri?

Jonni Roos aloitti kitaran rakentamisen ilman kokemusta puutöistä saati sitten soitinrakentamisesta. Alkoi tunteiden vuoristorata. Seuraa rakentamista täältä. Ehkä sinäkin innostut!

Asterix on yhtä suosittu kuin Abba, mutta ranskalaiset arvostavat enemmän Tinttiä. Sarjakuvan tekijät ihailivat Walt Disneyä, mutta loivat eurooppalaisen supertähden. Kulttuuricocktail tarjoaa syventävän oppimäärän gallialaisen soturin seikkailuista. Näkemyksensä kertovat niin ranskalainen sarjakuvahistorioitsija kuin suomalaiset Asterix-tuntijatkin.

Maailman johtajien julistaessa koronaviruspoikkeustilan tapahtuu seuraavaa: Vanha järjestys hajotetaan, jotta se voisi pelastua, ja laki rikotaan sen itsensä pönkittämiseksi. Suurin uhka liittyy siihen, mitä tapahtuu poikkeustilan jälkeen. Mutta myös perustavalla tavalla uusi alku on mahdollinen, kirjoittaa filosofi Tuomas Nevanlinna esseessään.

Kun todellisuus hyökyy päälle, ihminen kaipaa turvaa. Sitä saa itsevarmoista mielipiteistä ja kiivaista kannanotoista. Ajattelu sen sijaan tapahtuu siellä, missä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, kirjoittaa Kulttuuricocktailin Teemu Laaksonen.

Asterix-sarjakuva-albumi Kilpa-ajo halki Italian (2017) on poskettomalla tavalla edellä aikaansa. Siinä Asterix ja Obelix osallistuvat suureen hevosvaunukilpailuun ja saavat vastaansa voittamattomana pidetyn ja naamion taakse piiloutuneen kuljettajan. Hänen nimensä on Coronavirus. Neljän mustan hevosen vetämissä vaunuissa hänen rinnallaan seisoo apukuski Bacillus.

On tiedettävä, on muistettava. Sen osoitti köyhä kulkuri Matti Pohto, joka keräsi tuhansia kirjoja 1800-luvulla. Hänen työnsä auttoi pelastamaan suomalaisen kirjallisuuden, jonka kokoelma kärsi tuhoja Turun palossa 1827. Pohdon muistamiseksi KulttuuriCocktail tilasi nuorelta bardilta Topi Sahalta laulun – nyt filosofi Jarkko S. Tuusvuori kuulostelee, mistä se on tehty. Savu taivaan peittää kertoo vanhoista ajoista mutta puhuu tästä hetkestä. Totuutta uhkaavia liekkejä on sammutettava joka päivä.

Topi Saha putosi pienenä kansanmusiikkipataan Kaustisella ja tekee nyt lauluja, joissa on jälkiä menneisyydestä ja vanhoilta mestareilta. Bob Dylan, Bruce Springsteen, J. Karjalainen – heiltä Saha ammentaa, mutta ei toivo vertailua, koska se olisi puulaakipelaajan rinnastamista Jari Litmaseen. Mutta tietääpä Saha itsekin laulunteosta yhtä ja toista.

Varoitus: tämä artikkeli sisältää juonipaljastuksia. Sekä Pikku naisia -elokuva että The Affair -tv-sarja päättyvät onnellisesti: päähenkilöt löytävät rakkauden. Molemmissa lopetus oikeutetaan tarinan sisältä käsin. Yritän ratkaista, kumpi teoksista on valinnoissaan rohkeampi.

Maailmalla on taas viime aikoina harmillisesti rähinöity. Mieli vetäytyy silloin väkisinkin hoopoista pyssynheiluttajista urheilurintamalle, jossa kilpavietti ja kunnianhimo ovat sublimoidut leikkitaisteluiksi. Kulttuuri on väkivallan vastakohta, ja urheilu on kulttuuria jos mikä.

Oliko tämä lukevien jääkiekkoilijoiden, räkänaurun, äärettömän surun, maagisen musiikin vai identiteetin monimutkaistumisen vuosi? Ylen kulttuuritoimittajat nostavat esiin taideteoksia ja kulttuuritapauksia, jotka ovat jääneet heidän mieleensä vuonna 2019.

Innostusta, pelkoa, palkintoja ja jättimäiset lipputulot. Uutta Jokeria ei ole ohitettu olankohautuksella. Sen räjähdysherkkä maailma ammentaa voimansa monista lähteistä elokuvan ja kirjallisuuden historiassa. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo ja Teemu Laaksonen palaavat vuoden puhutuimman elokuvan äärelle ja läpivalaisevat sen ainekset kahdessa eri kirjoituksessa.

Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

Reino Helismaa oli iso tähti sotienjälkeisessä Suomessa. Hän kiersi maata, lauloi, soitti ja heitti huulta. 1950-luvun puolivälissä hän esiintyi Joensuussa ja päätyi kuvattavaksi. Valokuvat otti Seppo Malinen, joka oli itsekin taitava soittaja. Yksi kuvista vihjaa, että äänenavaus sujui ykköskaljan avulla.

Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

Reino Helismaa (1913–1965) oli tuhansien laulujen ja kymmenien elokuvien mies. Hän lauloi ja näytteli, mutta ennen kaikkea kirjoitti – nopeammin kuin kukaan muu. Helismaa tunsi kaikki 1950-luvun kirkkaimmat tähdet, niin näyttelijät kuin muusikotkin. Siitä todistavat ne yli 160 nimikirjoitusta, jotka hän on kerännyt kitaraansa.

Kun Timo Soini kumppaneineen päätti erota perussuomalaisista, hän irrotti rinnastaan PS-pinssin. Politiikan toimittaja Lauri Nurmen mukaan tuohon hetkeen ja pikkuruiseen esineeseen tiivistyy se, miten valta turmelee.