Metsien kätkemä: Kalajoen dyyneiltä Kallankareille - 19.7.2016 - Jakso 6

Kalajoen seutu on kirjaimellisesti uutta maata. Maankohoaminen, meren voima ja joet muuttavat maisemaa edelleen. Siinä missä tänään voi kävellä, purjehdittiin vielä joitain satoja vuosia sitten – ja kehitys jatkuu yhä. Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu. Siiponjoki

Seikkailumme kolmas päivä alkaa aamuvarhaisella Rahjan satamasta. Ulkomerellä, jossain viidentoista kilometrin päässä, odottaa määränpäämme, Kallankarit. Olemme vastikään kuulleet, että Kallankarit on maamme toinen itsehallintoalue Ahvenanmaan lisäksi. Juttu kuulostaa sen verran uskomattomalta, että pakkohan ne on itse päästä todistamaan.

Ei savua ilman tulta. Eikä Kallan-vierailua ilman Pasi Pääkkösen herkullista savusiikaa. Tänä aamuna pyydetty, hetki sitten savustettu ja vielä lämmin.

Kallankarien suurin erikoisuus on niiden itsehallinto, josta määrätään Karilaissa. Itsehallinto on peräisin 1700-luvulta, Ruotsin vallan ajalta, ja se pohjautuu kuningas Aadolf Fredrikin vuonna 1771 säätämään Hamina-ordningiin. Ihan Ahvenanmaan kaltaisesta itsehallinnosta ei kuitenkaan ole kyse: saaret omistaa Suomen valtio, mutta kuninkaallisen asetuksen nojalla Maakallan hallinta on luovutettu kalastajille. Saarelaisten tulee kuitenkin käydä armeija, toisin kuin ahvenanmaalaisten.

Kotimaiset marjat ovat houkuttaneet ihmisiä metsiin kautta aikojen. Nykyisin marjojen poimimisessa yhdistyvät huvi ja hyöty. Poiminta on hyvä keino saada sopivassa suhteessa liikuntaa, raikasta ilmaa ja muita luonnon hyvinvointivaikutuksia ruuan hankkimisen yhteydessä. Marjametsään on mukava mennä yhdessä. Jutustellessa astiat täyttyvät melkein kuin itsestään.

Yhdeksänosainen sarja esittelee upeita luontokohteita ja niiden jännittäviä tarinoita.