Uudet levyt

Triosonaatilla tarkoitetaan barokkisävellystä, jossa on kaksi melodiasoitinta ja continuo. BIS-yhtiön julkaisemassa kahdeksan levyn boksissa esitellään triosonaatteja neljästä eri maasta, kahdelta eri vuosisadalta. Matka maiden, kappaleiden, säveltäjien ja vuosisatojen läpi alkaa 1600-luvun Englannista, mikä on osuvaa, koska matkaoppaana toimii kokenut London Baroque -yhtye. Boksi on koottu sen 2000-luvulla tekemistä levytyksistä.

Heino Eller on sikäli tyypillinen virolaissäveltäjä, että me täällä naapurissa tunnemme nimen ja aavistamme kansallisen merkityksen, muttemme tiedä miltä Ellerin sävellykset kuulostavat. Ondine-yhtiön uutuus korjaa tilanteen esittelemällä Elleriä kattavalla ja tyylikkäällä orkesterilevyllä, joka on melkeinpä ainoa lajissaan parinkymmenen vuoden takaisen ECM-levyn jälkeen. Ohjelmistossa on laaja Sinfoninen legenda, keskeneräiseksi jääneen toisen sinfonian avausosa sekä Ellerin pääteoksiin kuuluva viulukonsertto.

Turun tuomiokirkon kanttori Anu Åberg on pitkään rakentanut työpaikalleen kestävää kuoroperinnettä. Toiminta alkoi nuorisokuorolla, ja vuodesta 2014 asti kansallispyhäkössä on toiminut Turun tuomiokirkon oratoriokuoro, jonka kehitys on nyt edennyt ensimmäiseen levytykseen asti. Debyytti tapahtuu kunnianhimoisesti Faurén kuuluisalla Requiemillä, mutta armoton vertailu vältetään esittämällä siitä Turun tuomiokirkon urkurin Markku Hietaharjun uusi reduktio kuorolle ja uruille.

Ruotsissa on tänä vuonna juhlittu ohjaaja Ingmar Bergmania, jonka syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Bergman muokkasi merkittävästi paitsi elokuvan ja teatterin ilmaisua myös ruotsalaisten nykyistä identiteettiä. Bergmanin ilmaisu oli latautunutta ja moniselitteistä, mikä kuuluu myös BIS-yhtiön uutuuslevyllä, jolle pianisti Roland Pöntinen on koonnut taidemusiikkia Bergmanin elokuvista.

Olen pitkään pitänyt Latvian radiokuoroa yhtenä maailman parhaista, mutta viime aikoina kuoro on levyttänyt lähinnä mystistä minimalismia ja ortodoksista kirkkomusiikkia, joten perusohjelmisto-osaamista on vaikea arvioida. Kehityksen huippu lienee Ondinen julkaisema uutuus, jolla kuoro esittää Andrejs Selickisin hyvin pelkistynyttä, hyvin uskonnollista musiikkia.

Solistiseitsikko Imperial on nimeltään Suomen ehdotonta huippua, eivätkä muusikotkaan hassumpia ole: Harri Lidsle tuubassa, Jouko Harjanne Es-kornetissa ja heidän välissään muita kovan luokan ammattilaisia. Uudella levyllä Solistiseitsikko Imperial vieläpä pureutuu alansa ytimeen, kansallisromanttisten säveltäjiemme seitsikkomusiikkiin.

Viime vuosi oli touhukasta aikaa kuoroille, kun satavuotiasta Suomea piti juhlia riittävän kansallisromanttisin konsertein. Erityisen touhukkaita olivat mieskuoro Ylioppilaskunnan Laulajat, lapsi- ja nuorisokuoro Tapiolan kuoro sekä naiskuoro Lyran, jotka kolmestaan ja eri yhdistelminä järjestivät joukon korkean profiilin kuorokonsertteja. Nyt tämän supersekakuoron juhlaohjelmisto on saatu levylle "Järvi on siintävä sinipinta", joka hienosti kiteyttää kansallisen kuoromusiikkimme pyhimmät tunnelmat.

Viulisti-säveltäjä Lakshminarayana Subramaniam on intialaisen karnaattisen musiikin suuri nimi ja 70-luvulta lähtien päivystävä yhteistyökumppani niille länsimaisille taidemuusikoille, joita Intia kiinnostaa. Menuhin, Rampal, Grappelli ja Hancock jonottivat aikanaan Subramaniamin crossover-vastaanotolle, ja uusin innokas on tuubisti Öystein Baadsvik, jonka levy-yhtiö BIS on innolla julkaissut yhteistyön tulokset. Mutta vieläkö crossover kantaa?

Marc-Antoine Charpentier ei saanut töitä hovista eikä oopperasta, vaan päätyi pätkäsäveltäjäksi, ja hyvä niin. Vapauden ansiosta Charpentier teki 1600-luvun lopulla monipuolisen ja omaperäisen tuotannon, jonka eräs huippu on Lecons de Tenebres. Näitä Valitusvirsien synkkiä tekstejä oli tapana esittää hiljaisen viikon palveluksissa, samalla kun kynttilät vähitellen sammutettiin ja tuli pimeää. Niinpä teos sopii myös alkavaan kaamokseen, etenkin kuunneltuna Hyperion-yhtiön loistavalta uutuuslevyltä.

Arvo Pärt löi läpi 80-luvun alussa ECM-yhtiön julkaisemilla levyillä, joilla viulua soitti yleensä Gidon Kremer. Sittemmin Pärtin teokset ovat nousseet klassikkoasemaan ja saaneet lukuisia tulkintoja, mutta nyt Viktoria Mullovan uutuslevy Pärtin merkittävimmistä viulukappaleista tarjoaa tähtiluokan vaihtoehdon Gidon Kremerille.

Englantilainen Charlotte Bray (s. 1982) edustaa kotimaansa säveltäjien joukossa sen nuorempaa polvea. Reilun kolmekymppisen tekijän uudelle julkaisulle on koottu verraten uusia sooloteoksia ja muuta kamarimusiikkia. Äänitteen viisi teosta ovat valmistuneet vuosina 2011-2016. Ne kaikki rakentuvat vahvoille pysähtyneille tunnelmille ja sointiväreille.

Viidestä lyömäsoittajasta koostuva Osuma Ensemble (Mikael Heikkilä, Toni Hietala, Jyri Kurri, Harri Lehtinen, Janne Tuomi) on reilun kymmenen vuoden olemassaolonsa aikana löytänyt oman paikkansa kotimaisella nykymusiikkikentällä.

Olli-Pekka Tuomisalo on parin viimeisen vuosikymmenen aikana tilannut ja esittävän suuren määrän uutta musiikkia saksofonille. Samalla myös kiinnostus instrumentille kirjoitettuun vanhempaan ohjelmistoon on säilynyt. Tuomisalon viidestoista julkaisu keskittyy jälkimmäiseen teosryhmään, kun kuusi konserttoa saavat ensilevytyksensä.

Vauhtia ja veitikkamaisia tilanteita ei puutu, kun huilisti Sami Junnonen sekä englantilaisen kamariyhtyeen Chamber domainen muusikot (Thomas Kemp, viulu, Robert Smissen, alttoviulu, Richard Hardwood, sello) käyvät kiinni Mozartin neljään aurinkoiseen huilukvartettoon.

Eldbjørg Hemsingin alkuvuodesta ilmestynyt debyyttijulkaisu vakuutti hyvillä teosvalinnoillaan ja raikkailla tulkinnoillaan.

Gustav Mahlerin suurteos Das Lied von der Erde on omintakeinen laulusarjan ja sinfonian synteesi. Yli tunnin kestoisessa teoksessa kaksi orkesterin säestämää solistia tulkitsevat vuorotellen kuusi saksaksi mukailtua kiinalaista, yli tuhat vuotta vanhaa runoa.

Igor Stravinskyn melodraamaa Perséphone on äänitteillä kuultu harvakseltaan. Sopivasti Esa-Pekka Salosen 60-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä julkaistiin Stravinskyn näyttämöteoksen äänite viime vuoden Kansallisoopperan esityksestä.

"Pessimismi vie tahdonvoiman", totesi kapellimestari Herbert Blomstedt taannoin. Tahdonvoimaa jo 90 vuoden rajapyykin ylittäneellä ja edelleen ammatissaan aktiivisesti toimivalla Blomstedtilla todellakin riittää. Erityisesti saksalais-itävaltalaisen ohjelmiston parissa kunnostautunut kapellimestari on omien sanojensa mukaan halunnut tallentaa äänitteille oman tiensä loppupään.

"Joka ikinen ilta mennessäni nukkumaan toivon etten enää herää ja joka aamu minua tervehtii vain eilisen murheet. Olen kaikkein onnettomin miesparka maailmassa", kirjoitti romahtaneen terveytensä uuvuttama Franz Schubert elämänsä loppupuolella.

Tanskalainen Søren Nils Eichberg (s. 1973) sai vauhdikkaan lähdön heti vuosituhannen alussa voitettuaan kansainvälisen Queen Elisabeth -sävellyskilpailun. Säveltäjänä pitkälti itseoppinut reilu nelikymppinen tekijä antaa moninaisen muusikon taustansa kuulua musiikissaan erilaisten tyylien kirjona.