Uudet levyt

Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos. Laajan esitysjoukon vaativan teoksen pariksi on äänitteelle kytketty kaksi säveltäjän itsensä tulkitsemaa sooloselloteosta.

Säveltäjä Johanna Senfterin (1879–1961) musiikkia on kuultu äänitteillä harvakseltaan. Senfter jakoi sävellysopettajansa Max Regerin tavoin harmonisen ja sävellysteknisen tekotavan, joka oli luonteeltaan varsin toisenlainen kuin samoihin aikoihin nousuaan tekevän Wienin toisen koulukunnan musiikillinen ajattelu.

Uusiseelantilainen säveltäjä Gemma Peacocke on omintakeinen tekijä, joka on luonut erilaisista tyylillisistä elementeistä luontevan synteesin. Lopputulos ei ole crossoveria tai edes jälki-crossoveria, vaan aito erilaisten tyylillisten elementtien sulautuminen.

Marie Samuelssonin (s. 1956) musiikkia sisältävä uusi julkaisu keskittyy säveltäjän orkesterimusiikkiin kahden orkesterin ja kapellimestarin voimin. Eri lähteistä koostetun kokonaisuuden vanhin teos Airborne Lines and rumbles löytyy reilun kymmenen vuoden takaa. Päähuomio kiinnittyy kuitenkin muutama vuosi sitten valmistuneeseen Rakkaus-trilogiaan

Duo Brüggen-Plank (Marie Radauer-Plank, viulu Henrike Brüggen, piano) musisoi muutama vuosi sitten ensijulkaisullaan vakuuttavasti Karol Szymanowkin viulu-piano -musiikin parissa. Nyt nämä etevät saksalaismuusikot ovat ottaneet harppauksen eteenpäin seikkaillessaan George Enescun (1881–1955) sävelistön maailmassa.

Yhdysvaltojen itäosien maisemista innoittuva Byron Richard O'Keefe tunnustautuu alueelliseksi säveltäjäksi. O'Keefe haluaa Amerikan takamaiden ja erityisesti jokien synnyttämän innoituksen kuuluvan musiikissaan. Tyylillisten harhailujen jälkeen löysi tämä vapaa-ajattelija omimman ilmaisunsa muutaman vuosisadan takaa.

Säveltäjä-pianisti Zara Levina (1906—1976) eli läpi muutosten aikakausien. Ukrainassa syntynyt ja Neuvostoliitossa kuollut Levina koki kaksi maailmansotaa ja Venäjän vallankumouksen.

Virolaisten nykysäveltäjien Tauno Aintsin, Sven Grünbergin, Robert Jürjendalin ja Raul Söötin teoksista koostuva äänite yhdistelee sähköisten sekä akustisten kitaroiden ja sekakuoron sointimaailmoja. Pääosin hillitysti maalautuvat teokset kaarrostelevat jossain etnon, jazzin, popin, new agen ja taidemusiikin välimaastossa.

Irlantilainen säveltäjä David Fennessy (s.1976) luo omaäänistä ja vapautunutta sävelistöä. Rock-bändeissä aloittaneen Fennessyn musiikissa kuulostuu monipuolinen vaikutteiden virta ja sopiva välinpitämättömyys vallitsevista nykymusiikkitrendeistä.

Yhdysvaltain itärannikolla toimiva säveltäjä Michael Byron (s.1953) rakentaa teoksissaan usein maksimaalisin keinoin minimalistisia sointikudoksia. Sävelistö rakentuu vikkeläliikkeisen kuviointien ja moniäänisten verkostojen varaan samalla niiden ilmaisullista toimintapiiriä rajoittaen.

Islantilainen sellisti Sæunn Thorsteinsdóttir tulkitsee uudella äänitteellä pitkälti itselleen kirjoitettuja islantilaisia sooloselloteoksia. Kaikkia äänitteen neljää säveltäjää (Páll Ragnar Pálsson (s. 1977), Þuríður Jónsdóttir (s.1967), Halldór Smárason (s.1989), Hafliði Hallgrímsson (s.

"Viimeiset kaksikymmentä vuotta on musiikkini lähes yksinomaan käsitellyt suruun liittyviä teemoja. Tämä teoskokoelma heijastelee riippuvuuteen hukattuja vuosia ja menehtyneitä ystäviä", kuvailee Yhdysvaltain itärannikolla toimiva Caleb Burhans (s. 1980) uutta profiiliäänitettään.

Yhdysvaltalaisen Richard Moriartyn (s.1946) säveltäjätarina on hieman tavallisuudesta poikkeava. Moriarty teki työuransa ensin patologina ja alkoi säveltää tosissaan vasta eläkkeelle siirryttyään. Nyt hieman yli seitsemänkymmenen vuoden ikäisen Moriartyn tuotannosta on taltioitu kaksi laajaa solisteille, kuorolle ja orkesterille kirjoitettua teosta.

Englantilainen Edmund Finnis (s. 1984) kuuluu maansa kiinnostavimpiin nuoremman polven säveltäjänimiin. Reilu kolmekymppinen säveltäjä kirjoittaa heleästi soivaa äänistöä, jossa on leppoisa ja kiireetön tunnelma. Parhaimmillaan Finnisin sävelistö soi upeasti ja koskettavasti.

Viime vuonna 70 vuotta täyttänyt säveltäjä Jan Krzywicki ei ehkä kuulu tunnetuimpien yhdysvaltalaisten säveltäjien joukkoon, mutta laatii silti kiinnostavia rytmisten tekstuurien ja melodisten elementtien yhdistelmiä. Uusi säveltäjän musiikkiin keskittyvä julkaisu sisältää vauhdikasta kamarimusiikkia levollisemmalla vokaalimusiikilla höystettynä.

Suomen musiikin päivystävä dosentti Jaakko Kuusisto on viime aikoina tehnyt muutakin kuin VOS-uudistusmuistioita, orkesterisovituksia, kapellimestarintöitä ja mittatilaussävellyksiä. Hän on nimittäin harjoitellut Bachin soittamista viululla ja saattanut työn tulokset levylle, joka palauttaa mieleen, että myös tämä Kuusiston veljeksistä vanhempi on erittäin hyvä päätyössään, viulun soittamisessa.

Saksalainen sellisti Alban Gerhardt lupasi itselleen, ettei levytä Bachin soolosellosarjoja ennen kuin täyttää viisikymmentä - mutta huomasi yhtäkkiä täyttävänsä. Niinpä Hyperion on nyt julkaissut hänen luentansa tästä sellistien Raamatusta. Aluksi Gerhardt ei tunnu lisäävän mitään lukemattomiin aiempiin tulkintoihin, mutta vähitellen levytyksen yksityiskohdat ja sointi vetävät mukaansa.

Viime vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta Tauno Pylkkäsen syntymästä, mutta säveltäjä ei juuri saanut osakseen juhlintaa saati uudelleenarviointia - Pylkkästä pidetään pätevänä muttei uutta luoneena oopperasäveltäjänä ja musiikin puuhamiehenä, joka kuoli viinaan jo kuusikymppisenä. Onneksi baritoni Tuomas Lehtinen on kaivellut Pylkkäsen jäämistöstä hänen erinomaisia yksinlaulujaan ja saattanut ne uudelle levylle, joka osaltaan nostaa Pylkkäsen arvostusta.

Vuonna 1897 syntynyt saksalainen säveltäjä Paul Frankenburger oli ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka musiikkiopintojen jälkeen löysi germaanisen musiikkielämän keskiöstä paikan kapellimestarina, pianistina ja Mahler-vaikutteisena säveltäjänä. Juutalaistaustan takia Frankenburger joutui kuitenkin pakenemaan natseja nykyisen Israelin alueelle, ja otti nimekseen Paul Ben-Haim. BIS-yhtiön uutuuslevy esittelee hienosti, kuinka muutto vaikutti Ben-Haimin musiikkiin.

Tapiola Sinfoniettan levyistä tulee usein hyvä mieli, etenkin niistä joissa solisti on orkesterin omista riveistä ja saa siksi orkesterilta tavallistakin kollegiaalisempaa tukea. Sellainen levy on Ondine-yhtiön uutuus, jolla Jaakko Luoma soittaa neljä klassismin ajan fagottikonserttoa. Yhteisöllisyyttä ei riko edes kapellimestari, koska Tapiola Sinfoniettaa luotsaa konserttimestarin paikalta Janne Nisonen.