Uudet levyt

Kuusi vuotta sitten aloitin Pauliina Hyryn esikoislevyn arvion sanomalla häntä ihan tavalliseksi kanttoriksi. Se oli kehu, mutta nyt kun hän on saanut levytrilogiansa valmiiksi, perun puheeni. Hyry ei ole tavallinen kanttori, vaan näkemyksellinen taiteilija, jolla on tahtoa ja taitoa saattaa persoonallinen ilmaisunsa ihmisten iloksi. Trilogian päätöslevy Orgelfreude (Urkuiloa) kuplii iloa monin tavoin.

Baritoni Ville Rusanen voitti Lappeenrannan laulukilpailun vuonna 2004 ja on sen jälkeen tehnyt kansainvälistä oopperauraa. Oman profiililevyn tekemiseen Rusaselle kuitenkin avautui mahdollisuus vasta kun korona tyhjensi kalenterit häneltä ja pianisti Pami Karvoselta. Teemaksi tuli suomalainen luonto, joka on monin tavoin lähellä molempien sydäntä - ja se myös kuuluu.

Jyväskylä on pedagogian suurkaupunki, mistä kertoo sekin että siellä peruskouluilla on oma edustuskuoro, Vox Aurea - ja mikä kuoro se onkaan! Viitisenkymmentä hyvin laulavaa lasta ja nuorta, jotka pystyvät esittämään tyypillistä nykykuoromusiikkia, lauluyhtye-tyylistä pehmopoppia ja kaikkea siltä väliltä. Sellaisen valikoiman sisältää myös Vox Aurean uutuuslevy Pato, joka koostuu kuoron 2010-luvulla kantaesittämistä tilaussävellyksistä.

Viulunsoiton luonnonvoima nimeltä Patricia Kopatchinskaja on löytänyt reitin sydämeeni tutulla mutta harvinaisella keinolla. Hän soittaa tinkimätöntä nykymusiikkia, mutta niin persoonallisella, luonnollisella ja mukaansatempaavalla tavalla, että se kuulostaa aivan musiikilta. Niin käy myös Kopatchinskajan uutuuslevyllä Plaisirs illuminés, jolla hän yhdistää voimansa Camerata Bernin ja sellisti Sol Gabettan kanssa.

Trio Peltomaa Fraanje Perkolan uutuuslevyä Aer on vaikea lokeroida tai kuvailla mutta helppo kuunnella. Se pöyhii ainakin minun sieluni syvyyksiä hiljaisilla, rauhallisilla liikkeillä, joissa on sekä ymmärtäväistä lempeyttä että vastustamatonta voimaa. Keskiaikaista musiikkia on ennenkin yhdistetty ajattoman nykyaikaiseen improvisaatioon, mutta harvoin näin tyylikkäästi.

Säveltäjä Heinz-Juhani Hofmannin (s. 1973) monologiooppera Ihmissydän tarttuu vakavaan aiheeseen, lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Mezzosopraanolle ja nauhalle kirjoitettu yli tunnin kestoinen teos vie kuulijansa ihmismielen pimeimpiin paikkoihin: niihin, joihin ei haluisi mennä ja jossa ei haluaisi olla.

Jouluyön salaperäinen tunnelma, paimenten hämmästys ja yleinen ilo - kaikki ne ovat joulumusiikin keskeisiä piirteitä, ja kaikkia niitä osasivat mestarillisesti ilmaista barokin säveltäjät. Siksi barokin ajan joulukonsertot ovat suosittua soitinmusiikkia jouluksi. Täksi jouluksi joulukonserttoja tarjoaa muun muassa barokkiorkesteri Concerto Copenhagen.

Tavallisesti jouluksi ilmestyy monta kotimaista kuorolevyä, mutta tänä vuonna kuorot eivät ole päässeet harjoittamaan tai levyttämään jouluohjelmistojaan ja ainakin julkaisukonsertit ovat jääneet pitämättä. Melkein ainoa poikkeus on jyväskyläläinen Ruamjai-sekakuoro, jonka joululevy Aire paikkaa joululevypulaa tuoreesti ja laveasti.

Sony Classical -yhtiön tenoritähti Jonas Kaufmann hymyilee joululevynsä kannessa tyylikkäästi harmaantuneena, smokki päällä, ja laadukkaan graafikon tekemä lumisade leijailee hänen päälleen juuri niin kuin pitää. Levy lunastaa kaikki kannen lupaukset.

Renessanssin vokaalipolyfonian ajaton kirkkaus soi joulun sanomaa siinä missä tutut joululaulut. Siksi jokaiseen joulumusiikkikattaukseen kannattaa etsiä musiikkia sellaisilta säveltäjiltä kuin Palestrina, Victoria ja Tallis. Tänä jouluna sitä löytyy Hyperionin julkaisemalta levyltä Sacred Treasures of Christmas.

Savonlinnalainen musiikkimies Matti Makkonen on täksi jouluksi mestaroinut levyn, jolla valtakunnallisen TangoMaestro-kilpailun menestyjät esittävät tuttuja ja tuntemattomia joululauluja. Kyseinen kilpailu vaalii perinteistä suomalaista tangolaulutyyliä, joka sopii jouluun kuin lanttulaatikko, etenkin kun Makkonen on huolehtinut levylle akustiset säestykset uruilla, viululla ja sellolla.

Tavallisena jouluna Suomessa ilmestyy vähintään kolme joululevyä, joiden kannessa hymyilee jouluiseksi laittautunut kotimainen oopperalaulaja. Tänä jouluna sellaisen on tehnyt vain mezzosopraano Essi Luttinen. Tuttuja joululauluja sisältävän levyn on tuottanut ja sovittanut Luttisen puoliso, populaarimusiikin puolelta tuttu kosketinsoittaja Petri Haapasalo. Tulos kuulostaa välillä hankalalta crossoverilta, mutta seassa on myös koskettavia, yhteisiä hetkiä.

Englannissa jouluinen carol-perinne elää ja voi niin hyvin, että sikäläiset ammattikuorot julkaisevat suurimman osan tämänkin joulun uusista taidemusiikkilevyistä. Mikä parasta, carol-perinteeseen sävelletään jatkuvasti uutta ja tuoretta sisältöä, mistä esimerkiksi kelpaa Cambridgen St John's Collegen kuoron uusi joululevy.

Helsingin poliisisoittokunta ei oikeastaan ole soittokunta vaan sinfoninen puhallinorkesteri, joka ammatikseen edustaa poliisia monenlaisella musiikilla - ja hyvin edustaakin. Alban julkaisema Snow Angels on kotimaisten joululevyjen ehdoton kärkituote, mistä kiitos kuuluu paitsi samettiselle puhallinsoinnille myös sopraano Helena Juntuselle.

Pandemiakesänä laadukas keskieurooppalainen Balthasar Neumann -kuoro pystyi kuin pystyikin kokoontumaan joululevyn äänityksiin. Tarkoitus oli pohtia, miltä Eurooppa jouluna kuulostaa, ja vastaukseen laulettiin joulumusiikkia kuudellatoista kielellä. Moniaalle ulottuvasta joulumatkasta erottuu kaksi joulunpunaista lankaa: iloisen hämmästynyt pastoraalitunnelma ja kansankulttuuriin pohjautuvat, tyylikkäät sovitukset.

Ranskalaisen Les Siecles -sinfoniaorkesterin Beethoven-juhlavuosilevy on malliesimerkki siitä, miten raikkaasti kaanonia voi juhlia, jos osaa ja uskaltaa. Nuori ja vapaa orkesteri ei ole erikoistunut periodimusiikkiin, mutta täräyttää Kohtalonsinfonian ilmoille periodisoittimilla; ja kaanonin rikastamiseksi kylkiäisenä kuullaan Francois-Joseph Gossecin sinfonia. Kapellimestari François-Xavier Rothin tulkinnoissa on äärimmäistä liikevoimaa, joka on paljon velkaa perioditulkinnoille, mutta tyydyttää ennen kaikkea modernia elämysteollisuutta.

Deutsche Grammophon on äärimmäisen perinteikäs levy-yhtiö, joka aikanaan loi brändinsä levyttämällä keskeistä perusohjelmistoa laadukkaasti. Tavallaan Beethovenin 250-vuotisjuhlavuosi osuu yhtiön brändin ytimeen, mutta valitettavasti ydin on näin vuonna 2020 jo mätä tai kauniisti sanottuna keloutunut. DG:n juhlavuosilevyt ovat erityisen tylsiä, ja niiden keskiössä on Beethoven-guru Daniel Barenboim sonaatteineen.

Suomessa korkean profiilin Beethoven-levytyksiä ei ole ilmaantunut työpöydälleni juuri lainkaan. Ondine teki Olli Mustosen konserttosarjasta kokonaispaketin, mutta siinä se. Kenties suomalaiset, levyttävät muusikot ovat olleet keskimääräistä tietoisempia Beethovenin edustaman kaanonin kyseenalaistumisesta. Onneksi nyt loppuvuonna sentään ilmestyi mainion Trio Origon levytys Beethovenin klarinettitrioista.

Näin vuonna 2020 Beethovenia soitetaan kiinnostavasti kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että romanttista perinnettä syvennetään, tarkennetaan ja parannetaan niin paljon, että teoksen kiinnostavuus palaa. Toinen on se, että periodisoittimia ja historiallisesti tietoista soittotyyliä hyödyntämällä teos vapautetaan perinteen painolastista, niin että uusi on mahdollista.

Periodisoittimet eivät ole ainoa reitti kiinnostavaan Beethoveniin, mutta usein ne tarjoavat inspiraatiota tulkinnoille ja ohjelmistoille, jotka eivät muuten tulisi mieleen. Näin tapahtuu esimerkiksi Tom Beghinin levyllä, jonka lähtökohtana on moderni kopio Beethovenin tilaamasta Erard-pianosta.