Uudet levyt

Pianisti-säveltäjä Conrad Tao on isompi nimi Yhdysvalloissa kuin Euroopassa, mutta hänen tuore levynsä American Rage (Amerikkalainen raivo) on herättänyt huomiota globaalisti. Warner Classicsin kiinnittämä entinen teinitähti vetäisee niin poliittisen ohjelmiston niin hyvin, että sekä eliitin että kansan on syytä lotkauttaa korviaan, olipa niiden poliittinen sijainti vasemmalla tai oikealla.

Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Reilu vuosi sitten intoilin luonnontorvitaituri Alec Frank-Gemmillin levystä, jolla hän soitti varhaisia virtuoosikonserttoja käyrätorvelle. Ursula Paludan Monbergin uutuuslevy sisältää hieman myöhäisempää ja melkoisesti helpompaa ohjelmistoa, mutta kuulostaa yhtä aristokraattiselta, ja täydentää oivallisesti kuvaa luonnontorven kehityksestä.

Latvian radiokuoro on melkeinpä maailman paras kuoro, eikä ihme että Ondine julkaisee sen levyjä minkä ehtii. Kuoro on taltioinut perusohjelmistoa ansiokkaasti, mutta viime aikoina sekaan on eksynyt ohuenpuoleista tunnelmamusiikkia Baltiasta. Siksi suhtauduin epäilyksellä uuteen Juris Karlsonsin musiikkia esittelevään levyyn. Mutta tuntematon latvialainen paljastui dynaamiseksi, omaääniseksi säveltäjäksi, joka säveltää jopa mystiseen minimalismiin ryhtiä ja värejä.

1770-luvulla Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius perusti pappilaansa pikkuisen amatööriyhtyeen ja keräsi sille pikkuisen nuottikokoelman. Euroopan mittakaavassa Chydenius oli perifeerinen harrastelija, mutta Suomessa hän oli valistusvisionääri aikaansa edellä. Ei ihme että Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on intoutunut levyttämään kotikaupunkinsa erikoista nuottikokoelmaa, olkoonkin että musiikillisesti kyse on harmittomasta viihteestä harrastelijoille.

Philip Glass (s. 1937) on viime vuosikymmenten aikana vakiintunut kuulijoita yli genrerajojen koskettavaksi säveltäjänimeksi, jolla on tavoittavuutta myös äänitemarkkinoilla. Kun moni haluaa oman palansa Glass-kakusta, on lopputuloksena laadultaan kirjavia tallenteita.

Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin soolohuilisti Clara Andrada ei ole päässyt liikaa näyttämään osaamistaan äänitteillä. Andradan tuore julkaisu esittelee kolme pääosin 1900-luvun alkupuolella sävellettyä huilukonserttoa.

Muutama vuosi sitten pianisti Louis Lortie taltioi Camille Saint-Saënsin ensimmäisen, toisen ja neljännen pianokonserton. Nyt sarjan ikuistaminen kapellimestari Edward Gardnerin johtaman BBC Philharmonicin kanssa sulkeutuu sarjasta puuttuvan kolmannen ja viidennen pianokonserton myötä.

Vajaa viitisen vuotta sitten toimintansa aloittanut englantilainen Chineke! perustettiin ennen kaikkea tuomaan esille etnisten vähemmistöjen musiikkia. Orkesteri on varsin nopeasti saavuttanut laajempaa näkyvyyttä muun muassa esiintyessään BBC Proms -festivaalilla. Chineke!

Edward Elgarin rakastettu sellokonsertto soi ympäri maailmaa konserttisaleissa ja teosta taltioidaan vuosikymmenestä toiseen eri esittäjien toimesta. Näistä viimeisimpänä on ilmestynyt japanilaissellisti Hitomi Niikuran sekä Iimori Norichikan johtaman Yamagatan sinfoniaorkesterin julkaisu. Eikä siinä kaikki.

1800-luvun lopulla myöhäisromantiikka Saksassa kävi harmonioiltaan ja väreiltään yhä suttuisemmaksi, kun taas Ranskassa se pelkistyi ennakoimaan uusklassismia ja kirkastui ennakoimaan impressionismia. Tämä kuuluu oivallisesti BIS-yhtiön uutuuslevyllä, jolla Loiren alueen kansallinen orkesteri soittaa Paul Dukas'n ja Albert Rousselin näyttämö- ja ohjelmamusiikkia.

Helsingissä on meneillään SibaFest, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oma festivaali. Sen teemana on tänä vuonna ihmisen ääni, etenkin yhdessä laulaminen. Festivaalin höysteeksi Sibelius-Akatemian oma levymerkki SibaRecords julkaisee levyn Aikojen ääni, jolle on koottu yhtyelaulumusiikin eri tyylejä esittäjistöiltä, jotka ovat Sibelius-Akatemiaa lähellä.

Pianisti-säveltäjä Iiro Rantalalla on paljon pyrintöjä taidemusiikin raja-aitojen tällä puolen, ja niissä erääksi yhteistyökumppaniksi on vakiintunut Bremenin Deutsche Kammerphilharmonie. Edellisellä yhteislevyllä Rantala höysti omia kappaleitaan Mozartin pianokonsertolla, kun taas uutuusjulkaisulla preludina toimii George Gershwinin pianoklassikko Rhapsody in Blue. Muuten reseptiä ei juuri ole peukaloitu, ja miksi pitäisikään.

Kati Debretzeni soittaa konserttimestarina English Baroque Soloists -orkesterissa, joka John Eliot Gardinerin johtamana on noussut maailman asiantuntevimmaksi Bach-yhtyeeksi. Orkesterin oman levymerkin SDG:n uutuuslevyllä Debretzeni pääsee esittelemään taitojaan Bachin viulukonserttojen parissa. Soitto on hienostunutta ja tyylitajuista, mutta mukana on muutama väkinäinen ohjelmistovalinta.

Viulisti ja kontratenori Dmitri Sinkovsky tunnetaan periodipiirien väriläiskänä, ja hän on piipahdellut Suomessakin Helsingin barokkiorkesterin solistina. Itse kuitenkin huomasin vasta uuden virtuoosikonserttolevyn myötä, että Sinkovsky taitaa olla tämän hetken barokkiviuluvirtuoosien ykkönen. Pitää ollakin, kun soittaa Locatellin, Pisendelin, Leclairin, Tartinin ja Telemannin viulukonserttoja, joissa ennenkuulematon taiturillisuus on keskeinen ilmaisukeino.

Yhdysvaltojen itärannikolta kuuluu taas. New Yorkissa vaikuttava Jessica Meyer toimi aiemmin ainoastaan alttoviulistina, kunnes keski-ikää lähestyessään viitisen vuotta sitten alkoi myös säveltää. Tämän vielä lyhyehkön matkan tuloksia voidaan nyt kuulla Meyerin ensimmäiseltä profiilijulkaisulta.

Englantilainen säveltäjä Christopher Gunning (s. 1944) voi olla monelle äkkiseltään varsin tuntematon nimi. Gunningin elokuviin ja tv-sarjoihin tuottamasta musiikista voivat kuitenkin olla tuttuja ainakin Agatha Christie -filmatisoinnit sekä mainio höpösarja Puutarhaetsivät (alk. Rosemary & Thyme).

Aikamme taidemusiikki näyttäytyy nykyisin moninaisin kasvoin. Osa tekijöistä katsoo mielestään eteenpäin, yksi sivulle, joku taas ylös tai alas, ajatellen siellä näkevänsä jotain uutta sekä mielenkiintoista. Sitten on niitäkin, jotka katsovat visusti taaksepäin ja ammentavat uutta vanhasta.

Urugualaisen kapellimestari-säveltäjä José Serebrierin (s. 1938) musiikkia on äänitteille taltioitu jo kunnioitettavan runsas määrä. Nyt on mahdollisuus nauttia Serebrierin viime vuosina valmistuneista teoksista.

Säveltäjä Tonu Korvits on vähitellen nousemassa Viron runsaan taidemusiikkiviennin kärkikolmikkoon. Ensimmäisenä hänet poimi maailman kuultavaksi ECM-yhtiö, mutta nyt myös Ondine on herännyt ja julkaisee kuun lopussa levyllisen Korvitsin orkesterimusiikkia Viron kansallisen sinfoniaorkesterin tulkitsemana.