Uudet levyt

Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks on noussut mystisen minimalismin kansainväliseksi kärkinimeksi immersiivisellä tunnemusiikillaan. Alban uutuuslevyllä Vasks-tarjontaa lisää säveltäjän ystävä, kapellimestari Juha Kangas, joka Tallinnan kamariorkesterin kanssa on taltioinut kaksi Vasksin suosittua konserttoa. Solisteina sellisti Marko Ylönen ja alttoviulisti Lilli Maijala joutuvat kovaan kansainväliseen vertailuun - mutta pärjäävät hyvin, päätellen siitä että oma sieluni liikahtaa, ja vieläpä Vasksin tarkoittamaan suuntaan.

Norjassa ja Suomessa opiskellut, Oslossa asuva mezzosopraano Melis Jaatinen on vakiinnuttanut paikkansa etenkin pohjoismaiden oopperalavoilla, mutta omaa levyä on jouduttu odottamaan - tähän asti. Alban julkaisema uutuus "Impressions du nord" esittelee paitsi pätevän laulajan myös kiinnostavan ohjelmistonurkkauksen: Skandinaavisen kansallisromantiikan ranskalaiset vaikutteet ovat tuottaneet intensiivistä, tumman sävykästä musiikkia, joka sopii Jaatisen äänelle.

Sopraano Laetitia Grimaldi ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat laatineet BIS-yhtiön uutuuslevylle ohjelmiston, joka erottuu edukseen taidemusiikin tasa-arvoistumisen tuottamassa levyvirrassa. Ombres-otsikon alla kokonaisuus esittelee Ranskan Belle époque -aikakauden naissäveltäjien laulutuotantoa, joka on jäänyt varjoihin taidemusiikkikulttuurin keskittyessä suurmiesten suurteoksiin. Joskus tällaisten levyjen parasta antia on moniarvoistumisen ilo, mutta nyt iloa tuo myös herkullisen suoraviivainen musiikki.

Barokkiguru Rinaldo Alessandrinin johtama laulu- ja soitinyhtye Concerto Italiano on levyttänyt Monteverdia ennenkin. Parin vuoden takainen valikoima Night poimi madrigaalimestarin aarrearkusta musiikkia sotaan ja rakkauteen, kun taas uutuus Daylight keskittyy lauluun, tanssiin ja flirttailuun. Kun näistä aiheista kasataan vetävä, pienoisoopperan kaltainen kokonaisuus, joka vieläpä esitetään kertakaikkisen makoisasti, on kevätkauden voimasoittolevy selvillä.

Kun pandemian laantuessa uskaltautuu etsimään musiikkilohtua helsinkiläisestä levykauppa Fugasta, olen melkein varma, että siellä soi taustalla Duo Medievalin uutuus Hodie aperuit nobis - Varjoista valoon. Fugan omalla julkaisulla Uli Kontu-Korhosen ja Anneliina Rifin kokenut duo tarjoilee keskiaikamielikuviimme kauniisti sopivaa luostarimelankoliaa muodossa, joka kevyesti mutta varmasti johdattaa kohti kevättä ja valoa.

Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

Michael Praetoriuksella on meneillään kaksi juhlavuotta - hänen syntymästään on 450 ja kuolemastaan 400 vuotta. Juhlinta tiivistyy huomaamatta näin jouluna, kun ympäri Eurooppaa veisataan Praetoriuksen nimiin laitettua jouluvirttä On ruusu Iisain juuren. Aikansa tunnetuimpiin kuulunut säveltäjä, tietokirjailija ja teoreetikko sävelsi jouluun paljon muutakin, ja Dresdenin kamarikuoron uudella levyllä kuuluu, että luterilaisen joulumusiikin perinne välittää joulun tunnelmaa yhä tuoreesti meidän päiviimme.

Tänä jouluna tarjolla on paljon soololevyjä eri instrumentalisteilta, eikä ihme - orkesterien ja kuorojen toiminta ollut hankalaa. Jopa suuren Sony Classicalin kärkiuutuus jouluksi on harpistin soolo. Mutta mikäs siinä, sillä harpun sointi kuuluu joulun paimentunnelmaan.

Carol of the Bells on maineikkaan The Sixteen -kuoron uuden joululevyn nimi. Harry Christophersin johdolla menestynyt joukkio on tehnyt useita hienoja joululevyjä, mutta uusin niistä edustaa selvimmin ja vahvimmin brittiläistä carol-perinnettä. Kotikentällään huippukuoro tekee niin vakuuttavaa jälkeä, että joulun sanoma kantautuu sumujen saarilta Suomeen asti.

Iskelmälaulaja Suvi Teräsniska on tehnyt joululevyjä ja joulukiertueita niin paljon, että monelle suomalaiselle juuri hänen äänensä tuo joulun. Syyn kuulee Teräsniskan uusimmalta joululevyltä Tämä maailma tarvitsee joulun - hänen äänensä koskettaa ketä tahansa ja takana on Warnerin iso, tyylikäs tuotantokoneisto. Suuren maailman tyylistä huolimatta levy on tehty suomeksi ja suomalaisille, mikä on minulle iloinen jouluyllätys.

Norjan saamelainen Kajsa Balto joikaa ja laulaa nykysaamelaiseen maailmanmusiikkityyliin, joka löytää varsin erikoisen sovelluksen Balton uuden joululevyn musiikista. Yhtyeensä ja välillä orkesterin kanssa Balto tyylittelee saameksi Erkki Melartinin Lapin joulun, Adolphe Adamin Joululaulun ja pari keskieurooppalaista jouluvirttä, ja kun seassa on Balton omaakin musiikkia, kokonaisuus palauttaa mieleen, että monet joulun perinteet ovat kulttuurienvälisiä sulautumia.

Lauluyhtye Rajattoman suosittu joulutuplalevy julkaistiin liki kaksikymmentä vuotta sitten. Se on kestänyt aikaa yllättävän hyvin ja lisäksi synnyttänyt Suomeen uuden joulumusiikkiperinteen, kevyesti vahvistettujen lauluyhtyeiden kirkkokelpoisen jouluviihteen. Siitä perinteestä ammentaa myös lauluyhtye Kuvaja uudella joululevyllään Tästä alkaa joulu.

1600-luvun vaihteessa kuningatar Elisabeth I:n Englannissa joulua odotettiin hartaammin kuin nykyään, eikä joulupäivästä alkanut juhlakausikaan ollut rajua riekkumista, etenkään hovissa. Tässä hengessä loistava gambayhtye Fretwork ja mezzosopraano Helen Charlston ovat koonneet uuden joululevynsä, jota kuunnellessa musiikin harras kauneus valtaa tilan kulutusjuhlalta.

Joululevyvalikoiman ajallisesti etäisin uusi joululevy tuo joulun ihmeen kaikista lähimmäksi, ainakin minulle. Boston Camerata ja kokenut keskiaikatyylittelijä Anne Azema ovat rakentaneet pelkistetyistä soittimista, muinaisista lauluista ja latinankielisistä teksteistä levyn, jolla soi tähden kirkkaus, paimenten ihmetys ja vähän myös itämaiden tietäjien eksotiikka.

Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian.

Chants d'Auvergne on minun mielestäni 1920-luvun herkullisinta laulumusiikkia. Lähtökohtana on paksu nippu välimerellisiä kansanlauluja, mutta Joseph Canteloube käytti niitä vain verukkeena säveltää kirkasväristä, rytmikästä ja tunteellista impressionismia. Yli tunnin paketti sisältää monta sävykästä hittiä, joilla maailman tähtisopraanot mieluusti hurmaavat yleisöä, mutta kokonaisuutta levytetään ihmeen harvoin. Siinä joukossa Tapiola Sinfoniettan ja sopraano Carolyn Sampsonin uusi levytys tekee komeasti kunniaa Cantelouben aistikkaille orkesteriväreille.

Jeanine De Bique on nuori sopraano, joka syntyi Trinidadissa, päätyi Manhattan School of Musiciin opiskelemaan ja tempaistiin sieltä nopeasti kansainvälisten barokkioopperatuotantojen tähdeksi. De Biquen Mirrors-debyyttilevyn perusteella nousukiito ei ole ihme - puhtaassa ja vahvassa äänessä on nuorekkuuden lisäksi ilmeikkyyttä ja koloratuurit sujuvat ketterästi. Barokkioopperoiden aistikkaasta aarialaarista ammentava levy osoittaa, että kehittymisellekin on vielä tilaa.

Kalevi Ahon tavoitteena on säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, ja levy-yhtiö BISin tavoitteena on saattaa ne kuultavaksemme. Runsaus on hyvästä, koska projektin edetessä olen herännyt huomaamaan, kuinka Ahon ilmaisu on alati kirkkaampaa mutta myös luovempaa - ja samalla kunnioittaa ja ymmärtää soittimien ominaispiirteitä yhä syvemmin. Uuden levyn kaksois- ja kolmoiskonsertot tuovat nämä seikat hienosti esiin.

Koronapandemian aikana orkesterit eri puolilla maailmaa ovat ajoittain joutuneet luovasti keksimään itselleen tekemistä, kun rajoitukset ovat estäneet normaalin konsertoinnin. Yksi kiehtovimmista ratkaisuista on nyt kuultavissa San Franciscon sinfoniaorkesterin uudella digi-EP:llä. Nico Muhlyn Throughline (suomeksi jokseenkin Punainen lanka) on sävelletty, tuotettu ja äänitetty tilanteessa, jossa lavalla saa olla kerrallaan vain kuusi muusikkoa, puhaltimien pitää olla kokonaan yksin eivätkä solistit pääse matkustamaan. Tulos on hämmästyttävän yhtenäinen ja koskettava dokumentti siitä, ettei mikään rajoita luovuutta eikä musiikkia.