Uudet levyt

Yhdysvaltojen länsirannikoilla toimiva säveltäjä-pianisti Michael Jon Fink (s. 1954) rakentaa usein teoksissaan hiljaisia ja rauhallisia sointimaisemia. Uusin säveltäjän musiikkiin keskittyvä julkaisu rakentuu unenomaisen tunnelman ja pehmeiden soivuuksien ympärille.

Amy Beach (1867–1944), Clara Schumann (1819–1896) ja Ethel Smyth (1858–1944) olivat muusikko-säveltäjiä, joiden elämäntarinoista löytyy yhteisiä nimittäjiä. Kaikki tulivat perheistä, joissa heidän musiikkiharrastustaan ja myöhemmin myös muusikon uraansa kannustettiin.

Pelle Gudmundsen-Holmgreen (1932–2016) löysi ilmaisussaan omanlaisensa mustan huumorin ja pessimismin yhdistelmän. Säveltäjän neljäntoista jousikvarteton sarja kulkee läpi tekijänsä tuotannon ulottuen peräti seitsemälle vuosikymmenelle.

Karl Amadeus Hartmannin (1905–1963) persoonallinen sävelkieli oli kallellaan kohti Wienin toisen koulukunnan ilmaisua, mutta seisoi kuitenkin tukevasti omilla jaloillaan. Säveltäjä keskittyi myöhäistuotannossaan erityisesti sinfonisen arkkitehtuurin rakentamiseen, mutta tuotannosta löytyy myös muun muassa kaksi kiinnostavaa jousikvartettoa.

Puolalainen Jakub Jozef Orlinski on Erato-yhtiön tarjokas kuumentuneille kontratenorimarkkinoille, joilla toinen toistaan komeammat nuoret miehet laulavat barokkioopperoiden sankariaarioita kovaa ja korkealta. Orlinskin debyyttilevy "Anima Sacra" poikkeaa joukosta edukseen Orlinskin tasalaatuisella äänellä sekä harvinaisella kirkkomusiikkiohjelmistolla.

Toivo Kuula sävelsi viululle ja pianolle pari sonaattia sekä paljon myyviä pikkukappaleita. Kotimaan etevimmät kamarimuusikot eivät kuitenkaan ole niitä soittaneet saati levyttäneet: Sirkka Kuulan kokonaislevytys 2000-luvun alusta ei edusta kansainvälistä tasoa ja Manfred Gräsbeckin kokonaislevytys 90-luvun alusta on tyyliltään ja rytminkäsittelyltään erikoinen. Onneksi viulisti Nina Karmon ja pianisti Oliver Triendl paikkaavat aukkoa CPO-yhtiön levyllä, joka sisältää Kuulan keskeiset viulu-piano-teokset.

Toivo Kuulan kunniaksi viime vuonna ilmestyi peräti kaksi kokonaislevytystä Kuulan pianomusiikista. Pianisti Jouni Someron näkemys arvioitiin tässä ohjelmassa tuoreeltaan viime keväänä, mutta toimeen tarttui myös brittipianisti Adam Johnson.

Tunnetuista suomalaisista barokkiorkestereista vain toinen on nimeltään Suomalainen barokkiorkesteri. Se on päättänyt erottautua erikoistumalla periodisoittimilla toteutettuun nykymusiikkiin. Suomalaisen barokkiorkesterin ensimmäinen itse julkaistu levy sekoitti Tiensuuta barokkiin, ja viime viikolla julkaistu toinen levy Helsinki Window sisältää lähes pelkästään orkesterin tilaussävellyksiä. Motivaatio uudistamiseen on siis korkealla.

Urkuri Jan Lehtola levyttää melkein yhtä paljon kuin Kalevi Kiviniemi, mutta muuten nämä neliraajasoiton mestarit ovat vastakohtia. Siinä missä Kiviniemi tarjoaa kuulijoille pullaa ja sirkushuveja, Lehtola väkertää kotimaisten nykysäveltäjien kokonaislevytyksiä tai kahlaa keskieurooppalaista perusohjelmistoa. Lehtolan uusin levy sisältää liki yhdeksänkymmentä minuuttia urkusonaatteja 1800-luvun tuntemattomilta saksalaissäveltäjiltä, ja kelpaa vain ajoittain muuhun kuin unilääkkeeksi.

Äkkiseltään luulisi, että kun nuoren polven venäläinen pianotähti Daniil Trifonov viimeinkin levyttää Rahmaninovin pianokonserttoja, luvassa on täyslaidallinen romanttista tykitystä. Minä en laisinkaan pidä romanttisesta tykityksestä, ja kuitenkin pidän Trifonovin Rahmaninovista, joten sen on pakko olla jotain muuta - parempaa.

Knudåge Riisagerin (1897–1974) sävelkieli käyskenteli toisen maailmansodan jälkeen vahvasti eri suuntaan kuin ajan vallitsevat musiikkivirtaukset, mutta kysyntää säveltäjän musiikilla riitti.

Vauhdilla eteenpäin sinkoileva Santtu-Matias Rouvali on ollut urallaan tiuhaan tahtiin uusien tilanteiden edessä. Nyt Göteborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari johdattelee orkesterinsa kohti Jean Sibeliuksen sinfonia-sarjan asettamia haasteita. Ensimmäisen sinfonian kylkiäisenä tarjoillaan varhaistuotannon helmi Satu.

”Olen aina kokenut olevani kansallinen säveltäjä sanan syvimmässä merkityksessä ja aion myös sellaisena pysyä”, julisti ukrainalainen säveltäjä Boris Ljatoshinski (1895–1968) aikanaan. Kansallismielisen säveltäjän tuotanto jäikin moneen otteeseen Stalinin ohjastaman sensuurin puristuksiin.

Aurinkoisia ja leppoisia säveliä on tarjolla, kun Floridassa toimivat The Lawson Ensemble (Aurica Duca ja Clinton Dewing, viulu, Nick Curry, sello) sekä San Marcon kamarimusiikkiyhdistyksen jäsenet (Les Roettges, huilu, Eric Olson, oboe, Ellen Olson, alttoviulu) yhdistävät voimansa kolmessa tan

Yhdysvaltalainen David Gompper (s.1954) toimii monipuolisesti kapellimestarina, pianistina sekä säveltäjänä. Nyt Gompperin laatimia soivuuksia voi jälleen makustella uudelta äänitteeltä, jossa ovat sulassa sovussa orkesteriteos Sunburst, Klarinettikonsertto sekä Kaksoiskonsertto viululle, sellolle ja orkesterille.

1700-luvun loppupuoliskolla vaikuttanut Johann Ladislaus Dussek matkusteli ympäri Eurooppaa kosketinsoitinvirtuoosina, ja ennätti ohessa säveltää paksun pinkan musiikkia. Dussekin tyyli ennakoi kiinnostavalla tavalla romantiikkaa, ja kohta siihen voi perehtyä kattavasti, koska tekeillä on laaja kokonaislevytys periodisoittimin. Suomesta hankkeeseen osallistuu fortepianokilkuttamisen kotimainen mestari Tuija Hakkila.

Helsingin kamarikuoro ansaitsee kaiken ihailun vaativan nykymusiikin ammattimaisena esittäjänä ja nopeana omaksujana, mutta BIS-yhtiön julkaisemalla uutuuslevyllä kuoro on päättänyt luodata Suomen kuoroperinteen historiaa esittämällä kuoroharvinaisuuksia Suomen suuriruhtinaskunnasta. 1800-luvun kotimaisten pikkusäveltäjien orastavaa kansallisromantiikkaa on kuitenkin vaikea esittää tyylikkäästi pienen kamarikuoron ja täysjännitteisen äänenmuodostuksen yhdistelmällä.

Guadalupe López Íñiguez on Suomeen asettunut sellisti, jolla on myös monialainen koulutus musiikkikasvatukseen, musiikkipsykologiaan ja musiikintutkimukseen. Hän vaikuttaa Taideyliopistossa tutkijatohtorina ja opettajana, mutta ettei käytäntö unohtuisi, López Íñiguez on levyttänyt Alba-yhtiölle Felix Mendelssohnia yhdessä pianisti Olga Andryushchenkon kanssa. Periodisoittimilla tehdyt tulkinnat ovat eittämättä huolella tutkittuja ja historiallisesti tietoisia, mutta niiden taiteellista arvoa jouduin pohtimaan liikaa.

Uusien levyjen virrassa on tasaisin väliajoin niin sanottuja löytöjä eli tuntemattomia säveltäjiä historiasta. Harvoin löytö osoittautuu mestariksi, mutta sangen usein tarjolla on kiinnostava, uusi kuulokulma taidemusiikin suppeaan kaanoniin. Sellainen on myös Hans Erich Apostel, itävaltalainen säveltäjä, jonka pianomusiikkia Thérèse Malengreau on vastikään levyttänyt BISille.

Kolmekymmentäviisivuotias Rebecca Dale on Iso-Britannian kysytyimpiä nykysäveltäjiä. Vastikään hän ensimmäisenä naisena solmi eksklusiivisen levytyssopimuksen Decca-yhtiön kanssa, joten odotukset ovat suuret, mutta suuria ovat myös Dalen sävelkielen herättämät esteettiset kysymykset.