Hyppää pääsisältöön

Uudet levyt

Ohjelma Areenassa

  • Orfeo Amoroso / Mari Mäntylä

    Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    15.09.2017Klassinen
    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.
  • Fauré / Andreas Brantelid, sello, ja Bengt Forsberg, piano

    Tee se minkä Faurélle voit

    15.09.2017Klassinen
    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.
  • Seattlen sinfoniaorkesteri / Messiaen

    Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    15.09.2017Klassinen
    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.
  • Silvestrov / Kiev Virtuosi

    Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    15.09.2017Klassinen
    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.
  • Håkan Hardenberger / plays Dean and Francesconi

    Ohjelmallinen konsertto sisältää esikuvasijoittelua

    15.09.2017Klassinen
    Mikä voisikaan olla konserton kirjoittajalle vapauttavampaa kuin antaa tiedostetulla tavalla solistin olla yksinäinen “taistelija orkesteria vastaan”? Fraasi esiintyy toistuvasti, kun on puhe romantiikan ajan konserttojen kerronnallisesta asetelmasta. Säveltäjä Brett Dean voi nauttia ehkä jonkinlaisesta teostyypin kirouksesta irti pääsemisestä. Siis ettei tarvitse enää verrata itseään parrakkaisiin kipsipääsetiin, mutta tämä kaikki on filosofiana vain näennäistä kulisseissa kikkailua. Tarvitaanko tässä asiassa pyörän keksimistä uudelleen tai vastaavasti ranttaliksi pistävää vanhan painolastin ironisointia? Nimittäin aivan turhaa on demonisoida, ettei muka konserttoja saisi säveltää konsertoiviksi kaksintaisteluiksi. Haters gonna hate, jatkossakin.
  • Harjanne / The Beautiful Trumpet of my Soul

    Sieluni kaunis trumpetti?!

    13.09.2017Klassinen
    Miksi ihmeessä Jouko Harjanteen uutuuslevylle piti antaa niin korni otsikko kuin The Beautiful Trumpet of my Soul (Sieluni kaunis trumpetti)? Siksi että The Mambo Kings -elokuvassa on kappale Beautiful Maria of my Soul. Valitettavasti se ei ole niin tunnettu, että otsikon kornius hälvenisi, ja levyn valikoima elokuva- ja viihdemusiikkia on sekin koottu ailahtelevalla tyylitajulla. Auttaako siinä enää Harjanteen ja pianisti Tuomas Turriagon tasalaatuinen soitto?
  • Tommie Haglund / Flaminis aura

    Ruotsalaista melankoliaa - sitäkin on

    13.09.2017Klassinen
    Kohta kuusikymppinen Tommie Haglund ei ole Ruotsin kansainvälisesti tunnetuimpia säveltäjiä, mutta silti kotimaassaan palkittu ja arvostettu. Haglund säveltää melankolista, sielun tummia syövereitä luotaavaa musiikkia, mikä Ruotsissa on niin suuri erikoisuus, että Haglundista tehtiin peräti tv-dokumentti. Nyt BIS on julkaissut uudella levyllä Tommie Haglundin keskeistä tuotantoa, ja kyllähän se tuntuu varsin epäruotsalaiselta - eli oikeastaan kotoisalta.
  • For Bunita Marcus / Marc-Andre Hamelin

    Virtuoosi Hamelin löysi jotain ihan muuta Feldmanista

    13.09.2017Klassinen
    Marc-André Hamelin tunnetaan teräsnäppisenä virtuoosina, joka kaivelee musiikin historiasta unohdettua mutta näyttävää soitettavaa, mitä vaikeampaa sitä parempi. Mutta ohhoh! Nyt Hamelin on löytänyt soitettavakseen minimalisti-eksentrikko Morton Feldmanin teoksen For Bunita Marcus: yli seitsemänkymmentä minuuttia hitaita, yksittäisiä säveliä, joista ei muodostu mitään mitä voisi pitää musiikkina. Virtuositeetin sijalla on meditaatio, ilmaisun sijalla on jatkuva hiljaisuus, draaman sijalla on tapahtumattomuus. Mitä siitä seuraa?
  • John Sheppard / Media vita

    Toiseen maailmaan viidensadan vuoden taakse

    13.09.2017Klassinen
    John Sheppard vetäisi musiikin historiassa sikäli lyhyen tikun, että hänen tarkkaa syntymävuottaan ei tiedetä - niinpä viisisataavuotisjuhlat jäävät viettämättä, kokonaislevytykset julkaisematta ja merkitys uudelleenarvioimatta. Onneksi Westminsterin katedraalikuorolla on niin pitkä historia, ettei se välitä pikku epätarkkuuksista, vaan juhlii Sheppardin noin viittäsataa vuotta upealla levyllä, jossa paljastuu hänen vokaalipolyfoniansa laveus, outous ja upeus.
  • Kamus / Homunculus

    Kamus-kvartetti - viisitoista vuotta ja edelleen paranee!

    13.09.2017Klassinen
    Kun Kamus-jousikvartetti voitti Yleisradion vuoden levy 2016 -palkinnon, yhtenä kriteerinä oli loistelias ohjelmistosuunnittelu, jonka avulla näennäisen erilaiset teokset punoutuivat tiheäksi merkitysverkoksi. Samaa oivallusta on kvartetin uutuuslevyllä, kun Esa-Pekka Salosen Homunculus kohtaa Ligetin ensimmäisen ja Brittenin viimeisen jousikvarteton.
  • cd-levyn kansi

    Käyntikortti suurten joukkoon

    01.09.2017Klassinen
    Gustav Mahlerin sinfoniat ovat tunnetusti kapellimestarimusiikkia – musiikkia, jonka onnistumisessa kapellimestarilla on suorastaan elintärkeä rooli. Mahlerin sinfonioiden kokonaislevytyksiä ovat tehneet jo monet suuret sekä vielä suuremmat mestarit, mutta voisi edelleen sanoa, että koko syklin tekeminen on tietoinen käyntikortti suurten joukkoon. Sellaiseen on nimensä kirjoittanut Osmo Vänskä, joka on aloittanut Minnesotan orkesterinsa kanssa suurtyön Mahlerin Viidennellä sinfonialla.
  • cd-levyn kansi

    Kunnianosoitus mestarille

    01.09.2017Klassinen
    Yksi musiikinhistorian häkellyttävimmistä kertomuksista sai päätöksensä viisi vuotta sitten Elliot Carterin siirtyessä vajaan 104 vuoden iässä ajasta ikuisuuteen. Mestari sävelsi loppuun asti, ja Ondinen tuoreella julkaisulla kuullaan hänen myöhäisiä teoksiaan pianolle ja orkesterille sekä kamariorkesterille. Kauniimpaa kunnianosoitusta Carter ei olisi itsekään varmasti kaivannut: esittäjinä on maailman ehdottomaan eturiviin kuuluvia taiteilijoita.
  • cd-levyn kansi

    Suloisesta duurista epätoivoa tihkuvaan molliin

    01.09.2017Klassinen
    Klassisromanttisen kantaohjelmiston esittämisessä ei pääse pakoon kysymystä siitä soitetaanko teräs- vai suolikielillä, vibratolla vai ilman. Oslo String Quartet eli Oslon jousikvartetti soittaa moderneilla soittimilla ja varsin modernisti Beethovenin ja Schubertin Jousikvartetoita. Soittimia tärkeämmäksi nousee itse musisointi, joka on huippuunsa hiottua ja keskittynyttä, jos soikin 2L:n tuotantona jopa liiankin intensiivisesti.
  • cd-levyn kansi

    Romanttista referenssiä ylväällä soittimella

    01.09.2017Klassinen
    Skotlannin kamariorkesterin soolokäyrätorvisti Alec Frank-Gemmill sekä oiva pianisti Alasdair Beatson käyttävät uudella levyllään neljää eri luonnontorven ja fortepianon yhdistelmää kattaen niillä koko 1800-luvun Beethovenin ajasta 1900-luvun alkuun. Sointierot ovat huomattavia, ja ilmaisullisesti erilaisten torvien käyttäminen – mäntämallisilla venttiileillä ja ilman – auttaa ymmärtämään miltä ne ovat aikanaan kuulostaneet yleisön ja säveltäjien korviin.
  • cd-levyn kansi

    Klarinetistin unelmalevy

    01.09.2017Klassinen
    Klarinetista on tullut liki kolmesataa vuotisen historiansa aikana jatkuvasti enemmän ja enemmän mainstream-soitin. Se omaa puhaltimeksi laajan rekisterin sekä oivat mahdollisuudet eri väreihin, sekä hiljaisiin että voimakkaisiin. Klarinetin ilmeistä kansanomaisuutta on käytetty hyväksi sekä vanhassa että uudessa musiikissa. Suomessa soihdunkantajana on kunnostautunut Kari Kriikku, ja naapurimaassa Ruotsissakin on Martin Fröst. Viime vuosina kansainväliseksi tähdeksi noussut ruotsalainen Emil Jonason loistaa uudella levyllään kahden itselleen hienosti sopivan uuden teoksen parissa: Christian Lindbergin näyttävän Klarinettikonserton sekä Osvaldo Golijovin Kvinteton – klezmer-klarinetille ja jousikvartetolle.
  • cd-levyn kansi

    "Jean Guyot, alias Castileti, tunnettu läpi Hapsburgien imperiumin"

    02.06.2017Klassinen
    Renessanssin lukuisten musiikkiammattilaisten joukosta löytyy persoonallisia säveltäjiä, joiden sävelkielen rikkaudesta pääsee onneksi jälleen nauttimaan täysipainoisesti. Kiinnostus vanhaan musiikkiin on johtanut koulutuksen tasonnousuun myös renessanssin vokaalimusiikissa, kun pakonomainen suurten oopperaäänien kouliminen on antanut tilaa myös toisenlaiselle äänenkäytölle. Renessanssin kultaisesta vuosisadasta nimensä ottanut lauluyhtye Cinquecento pitää puhtaan, ilmeikkään ja linjakkaan lauluyhtyekulttuurin lippua erityisen korkealla.
  • cd-levyn kansi

    Ilahduttava taiteilijatemperamentti alkuperäissoitinten ääressä

    02.06.2017Klassinen
    Myöhäisrenessanssin kosketinsoitinsäveltäjistä suurimpiin lukeutuva William Byrd on aina lukeutunut minusta musiikinhistorian kiinnostavimpiin hahmoihin. Jo aikanaan ylistetty, Shakespearen ajan Englannissa pitkän iän elänyt ja vaikuttanut säveltäjä loisti kaikissa aikansa sävellyslajeissa. Kosketinsoittimille Byrd sävelsi vivahteikkaasti ja puhuttelevasti; hänen myöhäiset virginaalisävellyksensä hehkuvat voimakasta inhimillistä paloa Aapo Häkkisen tuoreella levyllä Alballe.
  • cd-levyn kansi

    “1900-luvun kiinnostavimman venäläissäveltäjän” kunnianpalautus

    02.06.2017Klassinen
    Ottaen huomioon sen, kuinka huomattavan upeita Nikolai Andrejevitš Roslavetsin pianoteokset ovat, on suorastaan sääli, ettei tämän Neuvostoliiton nitistämän futuristin musiikkia kuule useammin. Epäkohtaa korjaa Olga Andryuschenko uudella tupla-CD:llään: Roslavetsin pianoteokset saavat hioituneet, musiikillisesti tyydyttävät tulkinnat hivenen mattaisina ja kapeina äänityksinä.
  • cd-levyn kansi

    Fideleitään kutittavien herrasmiesten oivallinen löytö

    02.06.2017Klassinen
    Englantilainen, kutkuttavasti nimetty ”The Harmonius Society of Tickle-Fiddle Gentlemen” on erikoistunut kaivamaan esiin tuon ajan parasta ja nykyisin huonommin tunnettua musiikkia. Uusimmalla levyllään yhtye kutittelee määriläisen Josef Guretzkyn konserttoja. Guretzky oli yksi ajan kiertävistä virtuooseista ja ilmeisen kekseliäs säveltäjä. Hän yhdisteli italialaista tyyliä omaan persoonalliseen määriläis-slaavilaiseen rytmikkaansa, ja hänen muotoratkaisunsa ovat bachmaisesti sujuvia ja orgaanisia vältellen perusitalialaista blokkiintumista.
  • cd-levyn kansi

    Yhdistetyt maut herkullisena kattauksena

    02.06.2017Klassinen
    Aurinkokuninkaan ajan ykkössäveltäjä Ranskassa, Jean-Baptiste Lully, nousee Parnassós-vuorelle François Couperinin teoksessa L’Apothéose de Lully. Sinne hänet noutaa itse Apollo, joka ensi työkseen tutustuttaa Lullyn italialaisen musiikin muusiin ja erityisesti Lullyn italialaiseen kollegaan, myös jumalten joukkoon nostettuun Arcangelo Corelliin. Apollo vakuuttaa Lullyn ja Corellin siitä, että musiikki täydellistyy vasta kun ranskalaiset ja italialaiset maut yhdistyvät.

Lisää aiheesta